tiistai 8. tammikuuta 2013

Norsuja, apinoita ja kiimaisia koiria - tervetuloa Koh Changille!

Vietämme reissun viimeiset yhdeksän päivää Koh Changin saarella, jossa majailimme jo silloinkin kaksi vuotta sitten. Sijaintimme on tarkalleen ottaen Lonely Beach ja Janina's Resort - eli tismalleen sama setti kuin viimeksi. Ei haittaa yhtään, täällä on aika mukavaa.



Olemme tosi onnekkaita, sillä saamme viettää reissun viimeiset päivät rakkaiden ystäviemme kanssa. He tulivat tänne lomailemaan samaan aikaan, joten täällä olemme kaikki yhdes koos. Tälle viikolle vielä luvassa snorklausreissu sekä norsuajelua viidakossa. 

Tällä saarella on jonkun verran muitakin suomalaisia ja he ovat ilmeisesti ottaneet omat juomat mukaan...



Lauantai-iltana kävimme katsomassa thainyrkkeilyä.

Kotimatka tosiaan häämöttää tulevana lauantaina, eli ihan muutaman päivän päästä. On kyllä ihanaa mennä takaisin kotiin, vaikka onhan se ollut mahtavaa olla taas täällä lämmössä. Nyt on kuitenkin jo akut täynnä virtaa, joten eiköhän me selvitä pirteinä niistäkin kotona odottavista talvikeleistä.

Eihän tämä nyt ihan kesämökki ole, mutta kyllä näissäkin maisemissa sielu lepää. :) 

tiistai 1. tammikuuta 2013

Ilotulitus ja tulipalo Laem Mae Phimissa - tervetuloa vuoteen 2556!

Olipahan aikamoinen aloitus vuodelle 2013 tai lunaarisen kalenterin vuodelle 2556. Enpä olisi uskonut, että heti puolenyön jälkeen saamme/joudumme todistamaan, kuinka melkein puolet rantakadun ravintoloista palavat täysin poroiksi. Tässäpä siis hieman illan tapahtumien kulkua.

Yhteistä juhlaa odotellessa

Koko pieni Laem Mae Phimin kylä valmistautui koko eilisen päivän uudenvuoden juhlimista varten. Ravintoloissa valmisteltiin buffet-aterioita ja koristeltiin paikkoja ilmapalloilla, valoilla ja serpentiineillä. Katukojuissakin kävi aikamoinen kuhina, kun porukka kävi ostamassa ilotulitteita ja niitä taivaalle lähetettäviä lyhtyjä. Ilmassa oli ihan selkeästi odotuksen tuntua. Eikä ihmekään. Onhan tämä yksi ainoista juhlista, joita vietetään kansalaisuudesta, kulttuurista, uskonnosta tms. riippumatta (paitsi venäläiset ja kiinalaiset, jotka tekevät muutenkin mitä ja miten itse lystäväät).

Hotellimme väki pyysi meitä osallistumaan yhteiseen uuden vuoden lähtölaskentaan klo 23:30 eteenpäin. Luvassa oli kakkua ja karaokea. Päätimme käydä syömässä ja istuskelemassa  muissa ravintoloissa alkuillasta ja tulla sitten todistamaan vuoden vaihtumisen hotellimme ystävällisen henkilökunnan kanssa.

Thai-versiossa kutsutaan juhlistamaan alkavaa vuotta 2556.
Saimme muuten illalla huomata, että meille aamiaisella kahvia tarjoileva ladyboy muuttuu iltaisin vietteleväksi laulajattareksi, jolla on vähintäänkin rohkeita esiintymisasuja. Tullessamme takaisin ravintolaamme jotkut urpot olivat lavan edessä naureskelemassa ja yrittämässä kosketella tätä esitykseensä tosi kovasti paneutunutta laulaja(tarta?). Oli tosi masentavaa tajuta, että nämä urpot olivat keski-ikää lähestyviä suomalaisia känniääliöitä. Ilmeisesti tämä naiseksi pukeutunut hieman pyöreähkö mies oli heidän tajunnalleen liian iso asia käsiteltäväksi omassa hiljaisuudessaan. Mutta miksi niiden urpojen pitää aina olla suomalaisia!?

Upea maisema muuttui jännitysnäytelmäksi

Kävellessämme illalla tuota rantaa pitkin ilotulituksia ja taivaalle lähetettäviä lyhtyjä katselleen, sanoin Jonille, että "en varmasti koskaan unohda tätä iltaa ja tätä näkymää". Erityisesti ne tummalla taivaalla ja meren päällä leijailevat lyhdyt olivat tosi mieleenpainuva ja kerrassaan lumoava näky! Enkä kyllä varmasti unohdakaan sitä näkyä. Tuosta hetkestä kaksi tuntia myöhemmin sama maisema oli tulta ja savua täynnä. Meidän illallisravintolamme edessä räjäytetty ilotulitus oli  jollain tavalla viallinen ja siitä sitten lensi liekki ravintolan katolle, joka sitten sytytti kuivan kaislakaton palamaan.Tietysti, jos täällä jätettäisiin edes jonkinlaisia turvavälejä ilotulitteen ja puusta rakennetun ravintolan välille, tällaisia vahinkoja pääsisi vähemmän syntymään.

Tuulesta johtuen katolle lentäneestä kekäleestä syttynyt tuli otti hyvin nopeasti alleen ja levisi aikamoista vauhtia myös viereisiin ravintoloihin. Onneksi tuuli kävi merelle päin, sillä muutoin koko kylä olisi ollut aivan savun peitossa. Ja jos tuuli olisi kääntynyt, tulipalo olisi pahimmassa tapauksessa voinut levitä vielä nopeammin meidän hotellimme päätyyn saakka.

Onneksi palokunta saatiin paikalle aika nopeasti ja tilanne saatiin hallintaan ennen kuin yhtään sen useampi paikallinen yrittäjä jäi henkilökuntineen päivineen työttömäksi heti vuoden vaihtumisen jälkeen. Tuhoutuneita ravintoloita on ehkä vajaat kymmenen kappaletta. Ihan hivittävä tilanne kyllä. Tuntuu tosi kurjalta heidän puolestaan! Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin.

Söimme illallisen Phi's Cafe:ssa, josta tulipalo sai alkunsa muutamaa tuntia myöhemmin. 
Bambu Bar oli lempipaikkamme täällä. Tämäkin paloi ihan poroksi. Rakennusmateriaalit ovat täällä kyllä aika helposti syttyviä.
Lyhdyn mukana pitää lähettää toivomus tai rukous. Mitä korkeammalle tai pidemmälle lyhty lentää, sen parempi
Minäkin kokeilin.
Upea kuutamo ilahdutti  läsnäolollaan eilen.
Puolenyön aikaan lyhtyjä lähti taivaalle sankoin joukoin. 
Ja sitten roihahti. Katso tästä lyhyt video.


Aika hurja näky tieltä katsottuna. Savua oli kyllä ihan hirvittävän paljon.
Aika lohduton näky tänä aamuna. Tältä siis näyttää Bambu Bar vuonna 2013.

Täällä puolestaan söimme 12h sitten. 

Kaik on mänt!

Paras apu Laem Mae Phimissa

Kaikista kurjimmalta tässä tilanteessa tuntuu Bambu Barin omistajanaisen, Atchan, puolesta. Hän on aivan käsittämättömän avulias ja ystävällinen ihminen. Sama nainen on järjestänyt meille majoitusta, ruokaa sekä sen mopon täällä ollessamme. Hyvän englanninkielen ansiosta hänestä on tullut ikään kuitn tämän alueen tietotoimisto, jolta turistit saavat neuvoa ja apua esim. paikallisliikenteen, liikenneyhteyksien - minkä tahansa suhteen. Nyt häneltä sitten meni hänen elämäntyönsä. Koska ravintolalla ei ollut virallista osoitetta, sille ei myöskään ole voinut ottaa vakuutusta. Aaaaaagh mikä tilanne! Harmittaa ihan hirvittävästi hänen puolestaan! Viallisen ilotulitteen takia meni pakka ihan sekaisin!

Ainoa tapa, miten me nyt tässä tilanteessa voimme tätä sisukasta naista auttaa, on suosittelemalla Atchan majoituspalveluita. Eli nyt jos joku on tulossa tänne päin, niin menkää ihmeessä majoittumaan siihen Atchan pyörittämään MaePhim Guesthouseen!

MaePhim Guesthousella on maailman ystävällisin ja ihanin omistaja!
Tutustu hotelliin tästä.
Näimme Atchan aamulla, kun kävimme katsomassa tulipalon jälkiä ja hän sanoi, että ei hän pysty tätä vielä tajuamaan. Palo oli syttynyt ehkä 10 minuuttia sen jälkeen, kun me olimme lähteneet sieltä takaisin  meidän hotellillemme sitä lähtölaskentaa varten. 

Että semmoista tällä kertaa. Huomenna lähdemme sitten Koh Changille. Hyvää uutta vuotta kaikille!