Angkor Watin temppeleitä ja katukauppiaan torakoita

Herätyskellomme soi tänä aamuna kello 4:30 ja tapasimme varaamamme tuk tuk-kuskin hotellimme edessä kello 5:00. Tästä alkoi  matkamme kohti Angkor Watin temppelialuetta.

Unisin silmin, joskin hyvin innoissamme saavuimme alueen kuuluisimman temppelin eteen odottelemaan auringonnousua. Paikalla oli turisti jos toinenkin, mutta onneksi saimme istumapaikat ja esteettömän näkymän temppeliä ympäröivältä muurilta. Auringonnousua katsellessa vierähti melkein 45 minuuttia ja olihan sitä upeaa katsella. Saapuessamme oli vielä ihan pimeää, mutta pikku hiljaa taivaalle alkoi hahmottumaan Angkor Watin siluetti, josta auringonnousun myötä alkoi näkymään koko ajan enemmän ja enemmän yksityiskohtia. Tässä vaiheessa voitte jo varmaan arvata, että tässä päivityksessä tulee olemaan aika paljon kuvia...

Eilen illalla tapasimme Omarin ja Danielan, jotka kehottivat meitä jäämään heti auringonnousun jälkeen kiertämään Angkor Watin temppeliä. Tämä oli tosi hyvä vinkki, sillä suurin osa kaikista muista turisteista lähtivät heti auringonnousun jälkeen katsomaan temppeliä nimeltä Bayon, joka on Angkorin ensimmäisen pääkaupungin, Angkor Thomin, kuuluisin temppeli. Ilmeisesti Angkor Watia olisi parempi valokuvata vasta kello 14 jälkeen, jolloin valaistus olisi optimaalisin, mutta meidän pokkarikameralla ja taidoillamme tällä ei ollut merkitystä. Nyt saimme muutaman sellaisenkin kuvan, jossa ei ollut sataa kiinalaista turistia hattuineen ja kameroineen.

Temppeli on täynnä pieniä yksityiskohtia.

Seinillä olevissa kuvissa kehutaan kunkkuja.

Seinäkuvia löytyy kaikilta näiltä pitkiltä käytäviltä.

Angkor Watin tunnusmerkkinä ovat lootuksenkukkia muistuttavat tornit.

Temppelin sisältä.

Kaikki tahtoo kuvan Angkor Watista...

Olimme alueella yhteensä melkein 7 tunnin ajan ja kävimme kaiken kaikkiaan viidessä eri temppelissä ja muutamassa muussa Angkor Thomin alueen kuuluisassa kohteessa, kuten Terrace of the Elephants ja Terrace of the Lepra King. Pohdimme eilen, että onkohan se nyt tarpeellista ottaa sitä tuk tuk-kuskia koko päiväksi, mutta kyllä se oikeastaan oli aika välttämätöntä. Pelkästään Angkor Thomin alue on jo itsessään niin suuri, että ei siellä oikein kävellen ehdi näkemään mitään. Sitä paitsi se meidän tuk tuk-kuski oli oikeasti aivan ihana tyyppi, sillä hän antoi meille aina selkeät ohjeet minne hän menee meitä odottelemaan ja aina perille päästyämme hän tuli käsiä heiluttaen meitä vastaan (mikä on suoranainen ihme, sillä alueella liikkui tuhansia ihmisiä samaan aikaan). Se hyvä puoli aikaisin aamulla menemisessä oli, että pääsimme lähtemään takaisin hotellille jo puolenpäivän aikaan. Silloin alkoi nimittäin olemaan jo aika tukahduttavan kuuma ja alueella kiertelevien turistien määrä tuntui vain kasvavan. Alueelle voi ostaa yhden, kolmen tai seitsemän päivän lippuja, mutta yhdessäkin päivässä ehtii kiertämään tärkeimpien kohteiden lisäksi muutaman pienemmänkin kivikasan ja käydä vaikka aamiaisella tai lounaalla vähän huilahtamassa. Kävelyä ja portaiden nousua on tuk tuk-kyydistä huolimatta aika paljon.

Angkor Thomin eteläportti.

Bayon

Bayon on kuuluisa naamatorneistaan.

Ta Prohm temppeli on jäänyt viidakon alle.

Näissä maisemissa kuvattiin myös Tomb Raider-elokuva.

Phimeanakas.

Bongaa oma tuk tuk-kuskisi.

Tämä päivä on ehdottomasti ollut yksi reissumme parhaimmista päivistä. Ja liekö syynä ollut päivän loistokkuus vaiko liiallinen aurinko, mutta päätimme kruunata iltamme maistamalla jotain paikallista erikoisuutta. Torakkakauppias tuli vastaan melkein hotellimme edessä, joten ostimme dollarilla pussillisen paistettuja heinäsirkkoja ja kovakuoriaisia (näitä ei jostain syystä voinut ostaa yksittäiskappaleina). Minä maistoin ensin ja Joni perässä. Maku ei ole ollenkaan hullumpi, suolaista ja rouskuvaa, mutta suurin kynnys on niiden laittaminen suuhunsa. Heinäsirkat olivat koostumukseltaan huomattavasti paljon mukavampia kuin ne kovakuoriaiset, mutta kummatkaan eivät kyllä näytä järin houkuttelevilta. Veikkaanpa, että tämä maistelu tulee näkymään myös unissa ensi yönä... Mutta onpahan nyt kokeiltu.

Torakat pussissa.

Nam?

Ensimmäiset fiilikset Siem Reapista

Maisemaa Don Detille lähtevien veneiden satamasta.

13 tunnin bussimatka Don Detilta tänne Siem Reapiin kestikin oikeasti 18h, eli saavuimme tänne Pohjois-Kambodzaan kahden aikaan yöllä. Matka oli kaiken kaikkiaan aika pomppuinen ja siihen sisältyi muutamien tuntien odottelua satamassa, rajalla ja lopulta vielä yhdellä huoltoasemalla, kun meidän viimeisin bussi oli jäänyt tien päälle vaihtamaan puhjennutta rengasta. Rajamuodollisuudet menivät ihan sukkelasti, koska olimme täyttäneet viisumihakemukset ja maahantulopaperit jo ennen rajalle menemistä. Rajanylityksen jälkeen matkaa piti taittaa yhdellä VIP bussilla, jossa on vessa, mutta todellisuudessa vaihdoimme tavallisia busseja kahdesti ja pysähdyimme pari kertaa huoltoasemille vessataukoja varten (kerran myös puskapissalle, kun bussin moottoriin piti vaihtaa joku osa). Loppu hyvin kaikki hyvin, olemme Siem Reapissa! :)

Olen ollut täällä Siem Reapissa viimeksi kuusi vuotta sitten ja muistelin tuossa, että silloin kävelimme tämän pikkukylän keskustaan hiekkatietä pitkin ja taskulamppujen kanssa. Tuolloin kaupungin niin sanotulle Pub Streetille tuotettiin sähköä generaattoreiden avulla ja sitä riitti auringonlaskun jälkeen vain muutamiksi tunneiksi. Kovinpa on tämä kylä muuttunut, sillä nythän tästä voi puhua ihan kaupunkina. Kaikki tiet ovat asfaltoituja, teiden varsilla on katuvalot ja  infrastruktuuri on kaiken kaikkiaan kehittynyt ihan valtavasti. Parasta tässä on se, että kehitys on osattu tehdä jotenkin aika järkevästi eikä pelkästään tunkemalla rakennusta rakennuksen viereen. Täällä on siis oikeastaan aika nättiä ja ilmapiiri on jotenkin tosi mukava. Olemme molemmat tosi iloisia siitä, että tulimmekin tänne jo muutamaa päivää aiottua aikaisemmin. Toki täällä on aika paljon turismia, mutta mitä muutakaan voisi odottaa Angkor Watin viereiseltä paikkakunnalta. Pääasia on se, että tunnelma on viihtyisä ja kodikas puhumattakaan tästä aivan käsittämättömän kuumasta kelistä.

Jasmine Lodgen ulkoilmaravintola/oleskelualue.

Majoituimme kaksi ensimmäistä yötä The Golden Fish Guesthousessa, joka sijaitsee aikalailla kaupungin ydinkeskustassa. Majoitus maksoi 6€/yö sisältäen aamupalan, mutta päätimme lähteä sieltä tänään, koska meidän kylpyhuone haisi niin pahasti joltain valkaisuaineentapaiselta, ettei siellä käydessään voinut hengittää nenän kautta. Nyt olemme reilun kilometrin päässä keskustassa Jasmin Logdessa ja tämä paikka on aivan ihana ja ihan samanhintainen kuin sekin pahalta haiseva kultainen kala.

Huominen päivä on varattu Angok Watille, jonne lähdemme jo heti aamuviideltä katsomaan auringonnousua. Blogiin on siis luvassa  paljon kuvia kivistä, joten stay tuned. :) Nyt lähdemme syömään sen sveitsiläisen pariskunnan kanssa, jonka tapasimme Halong Bayssa. Aika kiva kun satuimme tänne heidän kanssaan samaan aikaan.

Ja matka jatkuu

Don Detin ydinkeskusta.

Tulimme tämän päivän pyöräreissun jälkeen siihen tulokseen, että huomenna on taas aika jatkaa matkaa. Elämänmeno täällä Don Detilla on sinänsä oikein mukavaa, mutta tämä rauhallisuus ja tekemisen puute alkaa käydä vähän tylsäksi. Tai siis voisihan täällä istua illat pitkät näissä pienissä baareissa (kyllä ne sähköt kestääkin yön yli..buu!) niinkuin hyvin monet muut reissaajat, mutta emme jotenkaan ole olleet kauhean innostuneita moisesta. Olemme myös kuunnelleet pari viimeistä yötä samassa majatalossa olevien brittien railakasta joulun juhlintaa, joten sekään ei nyt kannusta meitä jäämään tänne. Olisi ihan kiva saada nukuttua taas joku yö ilman heräilyä ja korvatulppia.

Huomenna matkustamme siis Kambodzaan ja näin ollen tavoitteemme ehtiä vierailemaan näissä kaikissa kolmessa maassa vajaan kuuden viikon aikana toteutuu. Se on aika kiva. Menemme ensin Siem Riepiin, jossa on se Angkor Watin temppelialue ja olemme siellä mahdollisesti uuden vuoden yli. Ihan hauskaa mennä sinne näin kuuden vuoden jälkeen, sillä uskoisinpa senkin pikkukylän kehittyneen aika paljon sitten viimeisimmän visiittini. Huomenna on taas luvassa vähintään 13h matkustamista (vene, minibussi ja bussi), mutta sehän on ihan jees. Täältä Don Detilta pääsee Siem Riepiin noin 24€/hlö ja sen lisäksi rajalla pitää maksaa 30$ viisumimaksu.

Li Phi Falls.

Tänään vuokrasimme polkupyörät ja polkaisimme näiden kahden saaren, Don Detin ja Don Khonin, ympäri. Nyt on muuten ahteri ja kämmenet aika hellänä! Tie oli välillä aikamoista kivipeltoa joskin hyvin tasaista sellaista. Poikkesimme Don Khonin eteläkärjessä, missä hyvällä tuurilla voisi nähdä niitä delfiinejä (meillä ei ollut hyvä tuuri) ja missä voi katsella joen toisella puolella olevaa Kambodzaa. Paluumatkalla kävimme katsomassa vesiputousta nimeltä Tat Somphamit (paikallisittain Li Phi Falls = Spirit Trap), joka ei ole se Kaakkois-Aasian suurin vesiputous, mutta aika massiivinen oli tämäkin. Paikalliset uskovat, että pahat henget ovat jumahtaneet siihen putoukseen, eli ilmeisesti putouksella ei ole kovinkaan hyvää karmaa. Meidän mielestämme se oli ihan hieno olipa siellä pahoja henkiä tai ei.

Alue oli oikeasti ihan valtava. Kuva ei tee oikeutta.

Mummopyörällä saarien ympäri.

Paistetut sammakot.

Biitsiä Mekongin varrella.

Se hyvä puoli on ollut olla muutama päivä Don Detilla, että täällä on huomattavasti halvempaa kuin esimerkiksi Luang Prabangissa. Olemme maksaneet majoituksesta  4€/yö ja kaiken kaikkiaan pärjänneet noin 10€/pvä/hlö (sis. majoitus & ruokailut & juomat). Tämä on hyvä siitä näkökulmasta, että paikasta toiseen siirtyessä 25€/pvä/hlö matkabudjetti hetkellisesti ylittyy, mutta näissä halvoissa paikoissa majaillessaan muutaman päivän saa kivasti kurottua kokonaisbudjettia kiinni. 

Laos on kaiken kaikkiaan ollut äärimmäisen rento paikka, mutta ei tämä enää ole niin viaton kapitalismin suhteen kuin ehkä oletimme ennen tänne tuloa. Tyrkytystä on vähemmän, mutta kyllä täälläkin rahan päälle ymmärretään. Tulevaisuudessa Laosilla on varmaan haasteena pitää maahan suuntautuva turismi oikeilla raiteilla ja hyvässä maineessa. Täällä nimittäin kaiken tilaamansa voi saada ns. Happy-versiona (vaikka perunamuusin) ja esimerkiksi Suomen reseptilääkkeitä on saatavilla myös pienimpienkin markettien hyllyiltä. Tämä tottakai johtaa erinäköisiin lieveilmiöihin, joista myös paikalliset tuntuvat välillä olevan huolissaan. 

Se on nyt siis kiitos ja kumarrus Laosille. Kohokohtia täällä ovat olleet Luang Prabangin idyllisyys, night market sekä Kuang Si-vesiputous. Myös bussimatka vuoriston yli Vang Viengiin oli aika siisti ja "tuubaaminen" Nam Son-joessa oli kerrassaan unohtumaton elämys. Ja viimeisenä eikä suinkaan vähäisimpänä pisteet kotiin vie Beerlao & Lao Lao-viski. :) 

Lämmintä joulua Si Phan Donilta!

Saisipa tämmöisen JKL-Nälkämaa välillekin..

Pääsimme oikein sukkelasti tänne Laosin eteläpäähän, vaikka se meidän matkasuunnitelmamme (20h bussissa) kuullostikin jotenkin aika ankealta. Matkustimme ensin Vientianeen, eli Laosin pääkaupunkiin, josta hyppäsimme maailman siisteinpään makuubussiin. Toisin kuin siinä Vietnamin makuubussissa, tässä versiossa oli ikään kuin ihan oikeita sänkyjä, joissa melkein mahtui pitämään jalat suorina! Mikäpä siinä sitten nukkuessa. Pääkaupungista etelään päin myös tiet olivat huomattavasti paremmassa kunnossa kuin pohjoispuolella, missä asfaltti oli rikki melkein poikkeuksetta aina 100m välein. Ne ensimmäiset neljä tuntia Vientianeen olivatkin aikamoista täryytystä.

Ja vieressä virtaa Mekong.

Laosin eteläpäässä on tosiaan alue, jota kutsutaan Si Phan Doniksi tai 4000 Islandiksi. Mekong-joki on täällä leveimmillään ja täynnä pieniä saaria, joista osassa on majapaikkoja myös meille turistien turheloille. Me majoitumme nyt paikassa nimeltä Don Det, joka on kivan rauhallinen pieni saari alueen eteläpäässä. Tällä saarella oikeastaan vain bungaloweja ja pieniä ravintoloita ja sähköä riittää ehkä noin kymmeneen asti illalla (paitsi ne katkesi juuri kun tätä kirjoitan..). Don Detilta pääsee helposti viereiselle saarelle nimeltä Don Khon, missä on koko Kaakkois-Aasian suurin vesiputous. Don Khonin eteläpäässä on myös mahdollista päästä bongailemaan melkein sukupuuttoon kuolleita Irrawadda-delfiinejä. Vuokraamme varmaan huomenna tai ylihuomenna polkupyörät ja käymme ajamassa kenties molemmat saaret ympäri ja tsekkaamassa ainakin sen isoimman vesiputouksen.

Saarella olevat bungalowit ovat kaikki tällä Main Streetillä.

Valtaosa saaren asukkaista tuntuu olevan alle kouluikäisiä lapsia...

...ja vesipuheveleita.

Paikallisten asumusta.

Täällä Don Detillä on viimeistään saanut huomata, miten hyvään olemme Suomessa päässeet tottumaan. Tämä tulee esille hyvin pienten, mutta meille itsestäänselvien asioiden ansiosta: esimerkiksi netti on turhauttavan hidas, sisätiloissa ei voi olla roskiksia tai muuten tulee ötököitä, sticky ricen seassa on kuolleita muurahaisia, vessapaperia ei voi vetäistä, suihkusta tulee "lämmintä" vettä, bussin keskiosaan voi ihan hyvin laittaa muovituoleja jos oikeita paikkoja ei enää riitä..jne. Paikalliset lapset leikkivät ihan tohkeissaan heidän marmorikuulillaan ja en ole varmaan koskaan nähnyt yhdenkään suomalaislapsen kantavan huolta omasta älypuhelimestaan samalla tavalla he niistä kuulista.Tänne sitä vaan tullaan ja kuvitellaan, että voi tehdä kaiken niin kuin kotona, mutta tätä yrittäessään kyllä turhautuu. Parempi siis olla käyttämättä sitä nettiä, kun sen äärimmäinen hitaus alkaa ottamaan aivoon. Tästä syystä tältä saarelta ei varmaan tule kovinkaan montaa päivitystä. :)

Sabaidee, eli terve vaan teille!

Tänään on tosiaan jouluaatto, mutta ei kyllä oikein tunnu siltä. Yhden ravintolan eteen oli tänään ilmestynyt ruma tekokuusi neonvaloineen (ei ihme, että täällä sähköt pätkii..), mutta muutoin täällä ei ole minkään sortin jouluhössötystä. Aika mukavaa. Voi siis keskittyä rauhassa joulun olennaisinpaan asiaan, eli hyvään ruokaan. :) Nyt tuli sähkötkin takaisin, joten me taidamme lähteä syömään intialaista ruokaa jouluateriaksi ja kokeilemaan josko saadaan tämä päivitys tulille.

Hyvää ja rauhallista joulua teille sinne Suomeen (ja Ruotsiin)! Jos haluatte palan Si Phan Donia jouluunne, niin laittakaa kaikki sähkölaitteenne pois päältä kello 22:00. :)

Vang Vieng - Hedonistin unelma

Yhdistä Ilosaarirock, vesipuisto ja yli 30 asteen helle, niin siinä on sinulle Vang Vieng. Tämä on kaupunki, jonka todelliset reppureissaajat varmaan ohittavat ihan periaatesyistä ja jonne juuri koulusta valmistuneet aussit ja eurooppalaiset nuoret suunnistavat juhlimaan. Me halusimme itse tulla näkemään mikä on meininki ja voisinpa sanoa, että olimme odottaneet jotain ehkä jopa vielä vähän överimpää. Eihän se länsimaalaisten örvellys ole kaunista katsottavaa täälläkään, mutta kyllä se vielä huomattavasti pienemmässä mittaluokassa on täällä kuin esimerkiksi Thaimaassa, Kanariasta puhumattakaan.

Sisäänheittäjät vetävät tuubaajat narujen avulla baariinsa.

Vang Vieng on siis kuuluisa Nam Son-joessa tapahtuvan tubingin takia. Tubing tarkoittaa sitä, että ihmiset lilluvat Namsonia pitkin ilmalla täytetyissä traktorin sisärenkaissa kerrassaan upean vuoristomaiseman ympäröimänä. Ilmiö on alunperin lähtöisin jo 90-luvulta ja tuubausta ensimmäiseksi kokeilleet länkkärit varmasti tajusivat heti, mistä rahasammosta siinä oli kyse. Nykyään matkan alkupää nimittäin on täynnä baareja, joihin nuoret tuubaajat voivat nousta kreisibailaamaan. Kaikkea on tarjolla ja kaikki on aivan järkyttävän halpaa. Hauskuus on varmistettu myös sillä, että jokaisessa baarissa on erilaisia liaaneja, liukumäkiä ja köysiratoja, joiden avulla voi hyppiä veteen. Turvallista? Ei tietenkään. Vuokratessaan renkaan sitoutuu olemaan vastuussa itsestään, eli käytännössä saa tehdä mitä lystää. Pääasia, että maksat siitä mitä tilaat. 

Tubing.

Noh, mehän olimme sitten heti eilen aamulla ensimmäisenä vuokraamassa niitä renkaita. Oltiin ihan niin ensimmäiset, että minun kämmenselkään piirrettiin iso numero ykkönen ja Jonille kakkonen. Ja meidän piti ihan odottaa muita lähtijöitä, jotta saimme ilmaisen tuk tuk-kyydin virran alkupäähän. Aamupäivällä lähteminen kuitenkin osoittautui parhaaksi ratkaisuksi, nimittäin ehdimme alta pois ennen kuin ne bileet oikeastaan edes alkoivat. Siellä me lilluttiin ihan rauhassa ja pysähdyttiin pariin otteeseen matkan viimeisissä baareissa makoilemaan riippukeinuissa ja bambumajoissa. Siinä etupäässä meitä lillui menemään sellainen kymmenkunta henkilöä ja pysähdyimme molemmilla kerroilla samoissa paikoissa, niin saimme porukalla vähän hehkuttaa sitä, miten mukavaa se touhu oli. Ja olihan se tubing oikeasti ihan mielettömän siistiä! Siinä uitat takamustasi lämpimässä vedessä kerrassaan upeissa maisemissa, niin mikäpä sen kivempaa. Virtaus on suurimmaksi osaksi tosi rauhallista, mutta matkan aika tuli muutama sellainen vauhdikkaampikin pätkä, mitkä antoivat ihan kaivattua lisäpotkua perille pääsemiseksi. Kaiken kaikkiaan meidän tubing-reissu kesti viitisen tuntia niiden parin pysähdyksen kanssa ja loppumatkasta teki jo mieli vähän kauhoa vauhtia käsillä kun oli jo aika kova nälkä. 

Tänään vuokrasimme skootterin ja kävimme katsomassa erästä luolaa noin seitsemän kilometrin päässä Vang Viengista. Tie oli aikamoinen pottupelto ja saimme hyvän tomurusketuksen siinä ajellessamme. Luolan suulle piti nousta melkein puoleen väliin yhtä vuorta (tai siltä se ainakin tuntui), joten onneksi se luola oli sitten ihan oikeasti aika vaikuttava. Ihan hullua mennä pienestä suuaukosta sisään sellaiseen paikkaan, jonne mahtuisi  muutama 5-kerroksinen kerrostalo sisälle. 

Kannattaa ajaa mahdollisimman keskellä...

Luola,

Kuva ei valitettavasti näytä mittasuhteita oikein..

Maisemaa matkan varrelta. Taas.

Huomenna lähdemme jatkamaan matkaa ja edessämme on noin 20-tunnin bussimatka ihan Laosin eteläpäässä olevaan Si Phan Doniin. Woohoo. Meistä ei siis kuulu ehkä pariin päivään, joten tämä kotiväelle tiedoksi. :) Kiitos muuten kaikille teille, jotka olette laittaneet kommentteja. Ne ilahduttavat aina!

(Toim.huom.) Se unohtui mainita tuossa aiemmin, että Vang Vieng on tosiaan hyvin varustautunut näitä tuubaajajuhlijoita varten. Kaupunki on nimittäin täynnä ravintoloita, joissa voi makuuasennossa tuijottaa telkusta Frendejä tai Family Guy:ta putkeen vaikka koko päivän. Mikäpä siinä sitten alushousupäivää viettäessä.

Pak Ou & Kuang Si - Luola & Paratiisi

Olimme eilen reippaita turisteja ja lähdimme päivän kestäneelle retkelle katsomaan Pak Ou-luolia sekä Kuang Si-vesiputousta. Päivä tarjosi ihan kivaa toiminnallista vaihtelua, sillä tähän mennessä päivämme Luang Prabangissa ovat kuluneet lueskellen ja muuten vain hiimaillen.

Lao Lao

Matka Pak Oulle taitettiin jokiveneellä Mekongia pitkin. Se oli aika kylmää kyytiä varsinkin aamulla, kun aurinko ei vielä paistanut. Meidän kuski tumautti meidän botskin jossain vaiheessa karille, joten jouduimme vaihtamaan venettä ns.viskikylässä pysähtyässämme. Viskikylä on pieni kylä Luang Prabangista pohjoiseen, missä paikallista Lao Lao-riisiviinaa valmistetaan. Lao Lao ei minun mielestäni ole mikään jumalten juoma, mutta olen tainnut joskus maistaa pahempaakin alkoholia.

Pak Ou-luola oli ehkä hieman pettymys. Tähän varmasti vaikutti aika paljon se, että luolat nähdäkseen piti istua ja palella puolitoista tuntia siinä jokiveneessä. Luolia oli siis kaksi kappaletta ja sinne on tuotu tuhansia pieniä (ja isompiakin) buddhapatsaita. Paikka on jonkin sortin pyhiinvaelluskohde, mutta sen historiasta voitte lukea lisää vaikka wikipediasta. :) Emme saaneet siellä oikein hyviä kuviakaan. Matka oli kuitenkin kaiken kaikkiaan ihan jees. Tutustuimme reissulla myös mukavaan saksalaiseen pariskuntaan, Stefaniin & Ralfiin, joihin varmaan törmäämme myös Vang Viengissä.

Pak Oun sisäänkäynti.

Päivän ehdoton yllättäjä ja yksi vaikuttavimmista elämyksistä tähän mennessä tällä reissulla oli Kuang Si-vesiputous. Aivan käsittämättömän kaunis paikka! Maisemaa olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan ja jos olisi ollut hieman lämpimämpi, olisimme ehdottomasti pulahtaneetkin siinä upean turkoosissa vedessä. Jos sielulle on olemassa ruokaa, tämä maisema olisi sille varmasti oikea jälkiruoka.

Täältä se lähti...

...ja matkan aikana muuttui useiksi pienemmiksi putouksiksi...

...jotka lopulta laskivat...

..tällaisiin ihaniin pieniin laguuneihin.

Tänä aamuna hyppäsimme bussiin ja matkustimme Vang Viengiin, joka sijaitsee Luang Prabangista hieman etelään. Välimatka LP-VV on 200-jotain kilometria ja matkaan meni yhteensä noin 7 tuntia! Huh! Miten se onkin mahdollista? Sitä mekin mietimme lähtiessämme, mutta totuus selvisi hyvin pian:  Laosin pohjoisosa on aika hemmetin vuoristoinen ja tänne menevä tie oli melkein koko matkan ajan melkoista serpentiinä, ylös alas, ylös alas...(Herkästi matkapahoinvoivat henkilöt: en suosittele!). Mutta olihan siinä matkalla kertakaikkisen upeat maisemat!

Keskinopeus näissä maisemissa on noin 60km/h.

Nyt olemme siis Vang Viengissä ja täällä on muuten KUU-MA!! :)

Luang Prabang tutuksi

Tämä on nyt kolmas päivämme Luang Prabangissa. Kaupunki tuli tutuksi oikeastaan jo ensimmäisen päivän aikana puoleen päivään mennessä, sillä sen verran pieni on tämä kylä.

Tässä hotellissa on näkymä suoraan Mekong-joelle.

Luang Prabang on Laosin demokraattisen tasavallan ensimmäinen pääkaupunki ja edelleen myös koko maan buddhalaisuuden keskuspaikka. Kaupunkikuva on hauska sekoitus buddhalaisuutta ja eurooppalaisuutta, mikä johtuu Ranskan siirtomaavallan ajoista. Muutoin eurooppalaista pikkukylää muistuttavassa kaupungissa on lukuisia buddhalaisia temppeleitä ympäriinsä. Ja melkeinpä joka korttelissa myydään tuoreita patonkeja. Heh. Kaupunki on itsessään yksi Unescon maailmanperintokohteista ja on kyllä vierailun arvoinen paikka Laosissa matkustellessaan.

Näitä täällä riittää.

Mukavinta täällä on tämä rauhallinen elämänmeno sekä halpa ja hyvä ruoka. Vaikka itse kaupungin sisällä nyt ei ihan hirveästi muuta nähtävää ole kuin nuo temppelit, niin täältä järjestetään jos jonkinlaisia retkiä tässä lähellä oleviin kohteisiin. Me lähdemme huomenaamuna  katsomaan niitä Pak Ou-luolia, jotain vesiputousta sekä pientä kylää, jossa valmistetaan paikallista Lao Lao-viskiä. Kerronpa siitä lisää sitten huomenna.

Kovinkaan montaa laadukasta budjettireissaajan majapaikkaa emme ole täältä löytäneet. Nyt majoitumme Bounga Souk Guesthousessa, jossa huoneemme maksaa 10€/yö. Naapurissa on tänään hautajaiset ja siitä syystä meidän viereisen talon pihaan oli  kasattu viime yönä pieni paviljonki ja edesmenneen ruumis köllöttää tuossa heidän terassillaan lakanan alla.

Paikallinen taiteilja työssään. 

Kiipesimme eilen Phousi-kukkulan päälle katsomaan maisemia.  

Lukunurkkaus ulkona.

Olemme omaksuneet täällä Tiistai-buddhan elämäntyylin.