Cu Chi tunnelit ja Vung Tau

Meillä oli iloinen jälleennäkeminen Ho Chi Minh Cityn kanssa, kun saavuimme sinne keskiviikkona iltapäivällä. Kaupunki tuntui jotenkin todella paljon rauhallisemmalta kuin viisi viikkoa sitten ja hinnat tuntuivat taas ihan överihalvoilta. Näinkö sitä sitten on ehtinyt tottumaan tähän hälinään ja hulinaan viimeisen kuukauden aikana. Bussimatka Phnom Penh kesti noin 6,5h ja kyyti oli yllättävän tasainen. Rajamuodollisuudet sujuivat hyvinkin sutjakkaasti eikä meidän tällä kertaa edes tarvinnut näyttää mitään lentolippuja todistaaksemme, että olemme poistumassa maasta kahden viikon sisällä. Leimat vaan passiin ja menoksi.

Katoamistemppu Cu Chi sissien tyyliin.

Torstaiaamuna poikkesimme Cu Chi tunneleilla, missä emme ehtineet käymään silloin kuukausi sitten. Tunnelit ovat jopa 200km pitkiä maanalaisia käytäviä, joita vapautusrintama käytti Vietnamin sodan aikana piilopaikkoina, huolto- ja viestintäkanavina, majoitustiloina, asevarastoina, sairaaloina ym. Tunneleita on kaivettu kolmeen kerrokseen, joista ensimmäisessä oli yleensä kokous- ja tapaamistiloja, toisessa majoitustiloja sisseille, naisille ja lapsille ja kolmannen kerroksen ensisijaista tarkoitusta en muista. :) Ensimmäinen kerros on tehty noin 3m syvyyteen, toinen 7m syvyyteen ja kolmas jopa 10m syvyyteen.
Vaikka tunnelit ovatkin nimetti viereisen Cu Chin maalaiskylän mukaan, löytyy näitä tunneleita myös muualta Vietnamista. Alueella oli tärkeä strateginen merkitys Vietnamin sodan aikana, sillä nämä tunnelit olivat tärkein huoltoreitti Saigoniin. Amerikkalaissotilaat eivät pystyneet kamppailemaan cu chi sissejä vastaan, sillä niin monimutkaisen tunnelijärjestelmän ansoineen he olivat osanneet rakentaa. Tärkeimmät upseerit viettivät jopa 15 vuotta maan alla näissä tunneleissa! En minä vaan voisi. Meinasi nimittäin tulla jo paniikki, kun kävelimme kyyryssä 20m tunnelin sisällä. Se on tietysti helpompaa jos on 145cm pitkä ja 40kg niinkuin monet Cu Chi sissit olivat.

Joni menossa maan alle.

Kovin oli ahtaat ja kapoisat käytävät (ks. edellämenijä).

Autonrenkaista tehtyjä sandaaleja.

Esittelyä siitä, miten riisipaperia tehtiin sodan aikana.

Sisseillä oli paljon omatekoisia ansoja amerikkalaisia sotilaita varten.

Vung Taun biitsiä

Torstai-iltana lähdimme vielä Vung Taulle, jonne oli onneksi vain reilun parin tunnin minibussimatka. Tämä rantakaupunki on suosittu paikallisten viikonlopunviettokohde, mutta torstai-iltana tämä muistutti enemmänkin aavekaupunkia. Hirveä määrä kapasiteettia ja kaikkialla ihan tyhjää. Onneksi tänne tuli eilen lisää porukkaa, joten ei tunnu enää niin omituiselta. Vung Tau on varmasti ollut hieno kohde joskus kommunismin kukoistuskaudella, mutta nyt täällä on lähinnä aika vanhaa ja vähän nuhjuista. Ranta on kuitenkin ihan kiva, uimakelpoinen ja siellä on suhteellisen vähän meitä länkkäreitä. Se on aika kivaa.

Meillä on enää kolme yötä jäljellä ja niistä kaksi seuraavaa varmaan olemme täällä Vung Taulla. Sitten takaisin Ho Chi Minh Cityyn ja sitten Suomeen. Lentomme lähtee tiistai-iltana yhdentoista jälkeen ja olemme Suomessa keskiviikkona klo 15 aikaan. Jos teistä joku on tulossa keskiviikkona Helsingistä Jyväskylään autolla, niin mielellään hyppäämme kyytiin, jos kyytiin suinkaan mahtuu kahta ihmistä.

Mutta nyt aiomme nauttia viimeisistä aurinkoisista päivistä ja saada vaikka vielä vähän (=edes jotain) väriä pintaan. 

Vung Taun Giant Jesus patsas. J.B. & J.C.