Phnom Penh - surullista historiaa ja kyseenalaisia makuelämyksiä

Kambodzan historiaan kuuluu vaurautta ja loisteliaisuutta, mistä hyvänä esimerkkinä on Siem Reapissa oleva Angkor Wat. Tänään puolestaan saimme kurkistaa tämän maan vaihderikkaan historian surullisempaan ajanjaksoon, nimittäin Pol Potin puna-armeijan toteuttamaan hirmuhallintoon ja  kansanmurhaan 70-luvun lopulla. Tämä "kiertoajelu" oli yksi tämän reissun vaikuttavimmista kokemuksista, mutta mistään ilahduttavasta aamupäivästä ei kylläkään voi puhua.

Pol Potin johtamien punakhmerien tavoitteena oli lyhyesti sanottuna luoda Kambodzasta täysin kommunistinen maanviljelysvaltio, jossa ei tunneta yksityisomistusta ja jossa ei ole lainkaan sivistyneistöä. Maasta haluttiin tehdä täysin omavarainen, mikä tarkoitti sitä, että riisintuotanto tuli kolminkertaistaa. Koko kansa siis ajettiin pelloille viljelemään riisiä yötä päivää. Uskonnosta, kulttuurista ja valuuttajärjestelmästä haluttiin päästä eroon ja näin ollen ministerit, opettajat, lääkärit, munkit ym. oppineet tuli likvidoida. Pelkästään silmälasit olivat syy langettaa henkilölle kuolemantuomio. Huh huh. Punakhmerien hirmuvallan aikana kuoli noin kolmannes maan koko väestöstä (noin kolme miljoonaa henkilöä) vuosien 1975-1979 välillä. Osa murhattiin, osa kuoli nälkään ja liialliseen työntekoon sekä terveydenhuollon puutteeseen.

Päivän ensimmäinen vierailukohteemme oli Phnom Penhin keskustassa sijaitseva Tuol Sleng-vankilamuseo. Tämä entinen koulu toimi pahamaineisena vankilana ja kuulusteluhuoneena vuosina 1975-1979 ja siitä käytettiin peitenimeä S-21. Tuol Slengiin tuotiin arviolta noin 17 000 petturiksi epäiltyä henkilöä, joita käytännössä kidutettiin siihen saakka kunnes he myönsivät syyllisyytensä rikoksiin, joita he eivät olleet tehneet. Tuol Sleng koostuu neljästä eri rakennuksesta, joista parissa on ollut kuulustelu- eli kidutushuoneita ja lopuissa  maailman pienimpiä sellejä. Museovieraat saavat vierailla jokaisessa rakennuksessa, joista jokainen on toinen toistaan surullisempi. Kuulusteluhuoneissa esimerkiksi oli kuvia, joissa näytettiin mitä kyseisessä huoneessa on tehty tai kuvia niistä henkilöistä, jotka ovat olleet siellä vankeina. Surullista.

Tuol Sleng

Vankilamuseon jälkeen tuk tuk-kuskimme vei meidät Choeung Ekin kuolemankentille, missä S-21 vankilassa kidutettujen vankien elämä viimein kohtasi loppunsa. Choeung Ek on kuuluisin puhakhmerien monista joukkohautapaikoista ja se sijaitsee noin 17km Phnom Penhista etelään. Vierailijat kulkevat alueella audiokierroksen, joka päättyy alueelle rakennetulle muistomerkille, Stupalle, jonne on laitettu 9000 kappaletta alueelta löydettyä pääkalloa. Audio-opas kertoo kierroksen aikana surullisen totuuden siitä, miten tänne tuodut henkilöt, myös naiset ja lapset, on murhattu äärimmäisen julmin tavoin (luoteja piti säästää, joten aseiden valinnassa on käytetty aika paljon mielikuvitusta). Tunnelma Choeung Ekissa oli vähintäänkin hyvin aavemainen, sillä vierailijoita pyydetään kulkemaan alueella hiljaa, hautojen ympärillä lentelee tosi paljon erilaisia perhosia ja maassa näkyy aika paljon luunsirpaleita, joita yhä edelleen tulee lisää esille aina sateen jälkeen.

Choeung Ek Killing Fields.

Vaikka nämä molemmat nähtävyydet aiheuttavatkin todella pahan mielen, on tämä kiertoajelu kuitenkin kokemisen arvoinen. Näistä hirmutöistä kertomalla halutaan lisätä ihmisten tietoisuutta ja näin ollen estää vastaavanlaisien kauheuksien tapahtumista nykypäivänä. Valitettavasti historia kuitenkin toistaa itseään tässä meidän maailmassamme. 

Huomenna tosiaan on aika sanoa heipat Kambodzalle ja matkustaa takaisin Vietnamiin odottelemaan kotiinpaluuta. Olemme Saigonissa yhden yön ja torstaina lähdemme vielä poikkeamaan biitsillä nimeltä Vung Tau. Muutamien tässä illalla suorittamiemme laskutoimitusten jälkeen voimme iloksemme sanoa, että viimeisen viiden viikon aikana olemme eläneet ihan suunnittelemamme 24€/pvä/hlö budjetin mukaan, eli kokonaisbudjetti ei pääse enää viimeisen viikon aikana pahasti heittämään. Teen jotain päivitystä budjetista & kuluista sitten kunhan ollaan takaisin Suomessa.

Sammakoita.

Tänään illalla kiertelimme vähän tuolla kaupungilla ja illalliseksi söimme sammakoita yhdessä katukeittiössä. Maku oli hyvin kanamainen varsinkin kun ne oli friteerattuja, mutta ei siinä kyllä juurikaan ollut mitään syömistä. Tilasimme grillistä kaikkea mahdollista kaksi kappaletta ja tulipa siinä sitten ihan vahingossa maistettua niitä kuuluisia kananmuniakin, joiden on annettua kehittyä jo hyvin pitkälle... Maku ei ollut niinkään ällöttävä kuin ajatus siitä, mitä oli juuri suuhunsa laittanut. Yök!!! Maistettu on, mutta syömättä jäi molemmilla. En laita edes kuvaa, koska se oli niin ällöä. 

Ai niin, löysimme täältä tänään suomalaisen hostellin nimeltä Suomi Bar Guesthouse. Se sijaitsee kansallismuseon kohdalla, mutta viereisellä kadulla numero 172. Että sinne vaan jos haluaa suomalaisen omistamaan paikkaan. Ilmeisesti pari suomalaista sankaria ollut joskus puukkohippasilla ko. hotellin edessä... Semmoista meininkiä. Hyvä Suomi!