maanantai 7. marraskuuta 2011

Bussilla Pietariin - St. Petersburg by bus 13.-16.10.2011



Pietari - St. Petersburg

Jotain uutta, jotain vanhaa.. - Something new, something old..


Pyhän Nikolain kirkko - St. Nicholas Church

Eremitaasi - The State Hermitage Museum

Eremitaasin pääportaikko - Main entrance in Hermitage


Nevski Prospekt

Tulee mieleen Tuhannen ja yhden yön tarinat - Arabian Nights?

F. Dostojevski

Hotel Moskva
Loft Project ETAGI

Kirjasta käännetään sivu joka päivä - Turning a new page every day

Loft Project Etagi

Erarta - Museum of Modern Art
Katutaidetta - Street Art

Pelottavast rullaportaat metroon - Scary escalator to the metro 

Dimitry & Aygul


Olimme pitkään haaveilleet reissusta Pietariin,  joten ilahduimme kovasti kun citydealin kautta tuli hyvä tarjous neljän päivän bussireissusta kyseiseen miljoonakaupunkiin. Emme ottaneet tietokonetta reissuun mukaan, joten tämä päivitys tulee nyt jälkikäteen.

Hyppäsimme bussin kyytiin Lahdessa torstaiaamuna 13.10. Ajelimme Haminan kautta Vaalimaan raja-asemalle, josta ylitimme Venäjän rajan. Rajamuodollisuudet sujuivat mielestäni yllättävänkin hyvin, sillä emme joutuneet odottelemaan passintarkastusta juuri yhtään. Minä ainakin olin varautunut pahempaan. Hieman erilaista asiakaspalveluahan siellä rajalla oli... Eräs matkalla ollut tyttö oli unohtanut täyttää maahantulokorttinsa toisen puolen niin tästä syystä nuori venäläinen tullivirkailijaneiti veti herneet nenäänsä ja lähti kävelemään paiskattuaan ensin dramaattisesti luukkunsa kiinni. Mutta kaiken kaikkiaan homma toimi yllättävän sujuvasti.

Majoituimme Hotelli Moskvassa, joka on Pietarin pääkadun Nevski Prospektin varrella (toisessa päässä Eremitaasista käsin). Hotelli oli kaiken kaikkiaan ihan jees, mutta ehkä vähän turhan iso meidän makuumme. Ehdotonta plussaa oli se, että samassa talossa oli Alexandra Nevskogon metropysäkki. Metrolla matkustaminen oli todella helppoa ja Jonin edelliseen Pietarin reissuun nähden huima parannus oli se, että myös metroasemien nimet oli kirjoitettu  meidän aakkosilla. Helpotti liikkumista huomattavasti. Metroon on muuten ihan hurjan pitkät ja jyrkät rullaportaat!

Matkaan sisältyi vierailut Pietari-Paavalin linnoituksessa ja Pyhän Nikolain kirkossa. Näiden lisäksi perjantaiaamuna meitä kierrätettiin bussilla ympäri kaupunkia. Se oli oikein mukava juttu, sillä ulkona oli aika kylmä (säätilasta johtuen pieni vodkasnapsi aina silloin tällöin lämmitti kummasti..). Ryhmän mukana käytiin myös Eremitaasissa ja sehän se vasta huikea paikka olikin! Se hyvä puoli oli mennä Pietariin lokakuussa, että pahin turistikausi oli jo ohi eikä Eremitaasiinkaan tarvinnut jonottaa yhtään.

Perjantai-iltana tapasimme paikallisiksi oppaiksemme lupautuneet Aygulin ja Dimitryn, joihin olimme tutustuneet CouchSurfingin kautta. Aygul vei meidät ensin katsomaan vanhaan teollisuushalliin koottua nykytaiteen näyttelyä, jossa oli pari eri galleriaa, kahvila sekä nuorisohostelli. Emme olisi kyllä mitenkään löytäneet sinne ilman paikallista opasta, sisäänkäynti näytti nimittäin aika jännittävältä..

Kun Dimitry pääsi töistä, menimme syömään ja jälkeenpäin kiersimme muutamissa pubeissa. Tulimme niin hyvin juttuun, että päätimme mennä seuraavana päivänä Erarta-nimiseen nykytaiteen museoon yhdessä ja sen jälkeen vielä mennä katsomaan pariskunnan kavereiden bändin keikkaa. Ilman näitä ihania paikallisia kavereita olisi reissumme ollut todella paljon pintapuoleisempi. Nyt tuskin maltan odottaa, että pääsemme käymään Pietarissa seuraavan kerran!

Reissu meni kaiken kaikkiaan oikein hyvin. Ei ollut kiirettä ja ohjelmaa oli ihan sopivasti. Pietarissa olisi kyllä ihan mieletön määrä nähtävää, joten jossain vaiheessa on vain hyväksyttävä se tosiasia, että yhteen reissuun ei kannata sulloa kaikkea. Seuraavalla kerralle menemme kyllä varmaan junalla, sillä bussimatkaan tuhrautui ehkä vähän liian paljon aikaa. Mutta siinähän sitä samalla näki maisemia. Paluumatkalla pysähdyimme myös Viipurissa ja se oli yksi ankeimmista paikoista, joissa meistä kumpikaan on koskaan käynyt.

Reissu maksoi kahdelta hengeltä (sis matkat, viisumit, majoitus, ruokailut, pääsyliput) yhteensä noin 1000€. Halvemmallakin olisi varmasti päässyt, mutta toisaalta olisi koko reissuun varmasti saanut palamaan rahaa huomattavasti paljon enemmänkin. Nyt ei ainakaan säästelty ruoassa :)

Plussaa
Nähtävyyksien rajaton määrä, ulkona syöminen on suhteellisen halpaa, helppo liikkua paikasta toiseen sillä paikannimet nykyään myös meidän aakkosilla, lokakuussa vähemmän turisteja, hyvät ostosmahdollisuudet (tosin me ei taidettu ostaa mitään muuta kuin ruokaa) ja yllättävän siistiä ainakin kaupungin sisällä.

Miinusta
Viisumin hommaaminen ja rajamuodollisuudet.  Ja olihan siellä aika pirun kylmä...

__________________________________________________________________________

After dreaming about a trip to St Petersburg for the past 2 years, we finally were able to travel to this beautiful city in mid October 2011. We did not bring our computer with us so therefore this "update" is written a month later and it is just a summary of the highlights.

Although there is a good train connection between Helsinki and St. Petersburg, we traveled to St. Petersburg by bus because we found a good deal for a four-days-trip through Citydeal. The bus took quite a long time to get there because we made quite a few stops along the way:  i.e. our bus driver and the tour guide wanted to make a stop to buy some vodka like just a few minutes after crossing the border.  Next time I think we will take the train instead. But it was nice to see the scenery along the way so we didn't mind sitting on the bus for like 8hrs each way.

We stayed in the Hotel Moskva which is along the main street of Nevski Prospekt. The hotel was maybe a little too big to our taste but it had a great location especially because the metro station of Alexandra Nevskogo was in the same building. The metro was  an easy way of moving about in the city and the best thing was that the names of the stations were written also in western alphabets (which made it 100x easier to navigate in the city). The escalator to the metro tunnel was amazingly long and steap so in case you are a little bit afraid of heights and you do not feel comfortable in cramped spaces, you might want to close your eyes when going up and down the escalator.

The bus deal included a visit in the Peter Paul's Cathedral and in St. Nicholas Church as well as a sightseeing tour by bus. The bus tour was actually quite a nice way of getting to know the city because it was surprisingly cold outside. If you are not afraid of the cold, October is actually a really good time to visit St. Petersburg because it is not so busy with tourists anymore. In the summer you might have to queue to the State Hermitage Museum for hours, but we just walked right in and got some great pictures from the front yard as it was relatively empty of people. The Hermitage is definitely a must-see when you are in St. Petersburg!

We met with our "local friends" who we met through CouchSurfing on Friday evening. Aygul and Dimitry are a couple who live in St. Petersburg and they said they have hosted quite a few couch surfers in the past and no wonder, they both were absolutely lovely and very much fun to hang out with. Aygul took us first to see the Loft Project Etagi (very cool!) and when Dimitry go off work we went to throw down a few beers in some pubs. On Saturday we visited Erarta Museum of modern art   and in the evening we went to see the band of Aygul and Dimitry's friends play in a bar in the ourskirts of the city. We had  a blast and thanks to A&D we got a much more authentic experience of St. Petersburg.

All in all our trip cost around 1000€ for 2 persons (inc. the bus trip, visas, 3nights in a hotel, wine&dine,  entrance fees to museums). Depending on your accomodation and how much shopping/museums/concerts/ballet/circus you want to do you can save/spend a lot more money than we did.

We definitely recommend St. Petersburg to everyone! In fact I would say it is a must-see if you are traveling in this part of the world. The only minus side is the visa stuff and the passport control at the border but I think it all went surprisingly smoothly as we had prepared ourselves for something a lot worse. St. Petersburg is a huge but a beautiful city with a lot of history and tons and tons of things to see and do. Do yourself a favour and do not try to fit everything in just one weekend. Make sure you have enough time just to walk around the city and enjoy the atmosphere and all the beautiful sights.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Matkamuisteloa - Looking back

Pääsy rannalle - Entrance to the beach.

Ao Thong Nai Pan Yai

Huomaa rusketus. - Sun tan after 6 weeks.

Pulikointia.

Koh Phangan.


Hei kaikki lukijamme! Pahoittelut siitä, että Thaimaan reissun viimeistä postausta on saanut odotella! Viimeisinä päivinä siellä Phanganin saarella ei tapahtunut juurikaan mitään ihmeellistä, joten siitä ei tullut kirjoitettua blogiinkaan. Ja yllättäen heti kotiin palattuamme ihana arki on vienyt mennessään ja siitä syystä reissumuisteloiden kirjoittaminen on vain jäänyt roikkumaan. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tosiaan viimeiset päivät siellä Phanganilla menivät ihan rentoillessa ja valmistautuessa henkisesti edessä häämöttävään kotiinpaluuseen. Meillä molemmilla oli tosi hyvä fiilis kotiinpaluusta, ei sillä että reissussa olisi ollut kurjaa, mutta ihan siksi että pääsemme näkemään ystäviä ja perheitä. Jotenkin me olimme tosi hyvin kyenneet orientoitumaan siihen, että reissu kestää juuri sen kuusi viikkoa. Olimme siis pyrkineet reissaamaan ja löhöilemään siihen malliin, että lentokentällä ei sitten tunnu siltä, että jotain olisi jäänyt tekemättä tai kokematta. Hyvä näin.

Kotimatka oli pitkä, mutta se meni mukavan joutuisasti. Parasta kaikessa oli se, että pääsimme Jonin tädin kyydillä lentokentältä suoraan kotiovelle! Se oli kyllä ihan mahtava juttu, varsinkaan kun meillä ei ollut mitään talvivaatteita mukana. Pariisissa muuten kiinnitimme huomiota siihen, että Suomeen lähtevälle lennolle jonottavat matkustajat tuntuivat jotenkin tosi pitkiltä.. Ehkä me emme olekaan mitään jättiläisiä.

Thaimaan reissu meni kaiken kaikkiaan tosi hyvin. Mitään ei tainnut kadota ja minä rikoin ainoastaan yhden Nokian laturin. Pahemmilta sairastumisiltakin säästyimme, tosin Jonilla meinasi nostaa kuumetta niinä viimeisinä päivinä siellä Phanganilla. Olisikohan ollut joku pieni mahapöpö.

Me molemmat tykkäsimme Thaimaasta todella paljon. Parhaina asioina mainittakoon loistava ruoka, ystävälliset ihmiset, matkustamisen helppous ja turvallisuus sekä paikallisten positiivinen elämänasenne. Thaimaassa pääsee hyvin pakoon suomalaista kulttuuria, mutta siellä ei kuitenkaan joudu kokemaan mitään totaalista kulttuurishokkia. Ainakin meidän kokemuksemme mukaan kaikki yleiset jutut pelasivat siellä aika hyvin ja jouhevasti. Ja sekös meille suomalaisille on aina mukavaa. Siellä ei onneksi tarvinnut törmätä suomalaiseen tiukkapipoisuuteen ja pilkun viilaamiseen, mistä on ihan hyvä saada välillä vähän etäisyyttä. Ainoa asia, mikä vaivasi eniten, oli se tyttöjen kaupitteleminen, johon valitettavasti törmäsi aika monessa paikassa.

Loma oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä ja rentouttava ja ehdimme nähdä hyvän poikkileikkauksen koko Thaimaasta.  Erityisesti tykkäsimme olla Chiang Maissa sekä siellä Koh Phanganilla. Olimme alunperin suunnitelleet reissubudjetiksemme 1500€/hlö (sis lennot), mutta tuo summa kyllä hieman ylittyi. Näin jälkikäteen tehtyjen laskujen mukaan molempien henkilökohtainen päiväbujetti oli n. 28€ (koko reissu 2000€) ja se sisältää niin majoituksen, ruoat, matkustamisen Thaimaan sisällä, omat ostokset, tuliaiset, pääsyliput ja kaikki muut sirkushuvit. Omat ostokset olivat ehkä ainoa missä vähän säästeltiin osittain senkin takia, että rinkkaan ei olisi kovin paljoa ylimääräistä mahtunut. Mutta muuten eleltiin tuolla budjetilla tosi mukavasti. Ihan hyvin siis!

Menisimmekö uudestaan Thaimaahan? Kyllä me vähän suunnittelimme sitä jo siellä ollessa... :)

ps. Kiitos kaikille teille, jotka seurasitte reissuamme! Blogin tilastojen mukaan parhaimpana päivänä blogi ladattiin 98 kertaa ja kuuden viikon aikana blogi ladattiin yhteensä 1797 kertaa.
________________________________________________________________

Hello our dear friends! I am so sorry you have needed to wait for this last blog update! Nothing too spectacular happened during our last days at Koh Phangan so there was nothing too much to report in the blog. And as soon as we arrived home we have been busy with normal everyday life again. But now it is time to do some reminicing.

We spent the last couple of days of our trip just chilling at Thong Nai Pan Noi and enjoying the sun. Although the trip had been great, we were also looking forward to coming home to our friends and family. And the fact is that we had travelled enough and we had seen/done all those things we wanted to so it was about the time to go back home to Finland.

Our trip back home has been probably one of the smoothest ones ever. Flights were on time and we were very lucky to get a ride to Jyväskylä from Joni's aunty! The amount of snow we encountered when we arrived, oh my!

Our trip to Thailand went really well. We did not lose anything and I broke only one Nokia's mobile phone charger. And we both stayed quite healthy, no food poisonings or anything although we were not over carefull about what we had to eat.

Thailand is a wonderful country. The people are extremely friendly, travelling inside Thailand is relatively simple and safe, food is great, scenery is amazing and there is a lot of different kinds of activities you can attend if you are interested in doing something else than just sunbathing. Thailand is surprisinly organized in terms of public services and public transportation, but they do not stress over a train being late for more than 8 hours.

Our original budget was supposed to be 1500€ per person for the whole trip (including flights) but we were not able to meet this plan of ours. We ended up spending 2000€ per person which means a daily budget of roughly 28€/a day. This includes accomodation, meals, traveling inside Thailand, entrance fees, shopping, souveniers and party. Pretty well I would say.

Would we like to travel to Thailand again? We were actually planning on it already when we were still in Thailand... :)

ps. Thank you so much for sharing our experience with us! Our blog was downloaded approximately 1797 times during the six weeks we were in Thailand. 98 downloads a day was the record.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Koh Lanta & Koh Phangan

Krabi Townin iltatori. - Night market in Krabi Town.

Ei olla vieläkään maisteltu! - We still have not tasted these!

Kantiang Bay, Koh Lanta.

Ruuhkatunti. - A rush hour.

Paikallinen kaveri tuli poseeraamaan. - This little local fellow wanted to strike the pose.

Pikkurapusten tekosia. - Makings of little crabs.

Why Not baarin bändi. - The house band of the Why Not bar.

Meidän bungalowi Kantiang Bay View:ssa. - Our bungalow at the Kantiang Bay View.

Soosia munalle ja makkaralle. - I cannot translate this one into English.

Matkalta Thong Nai Pan Noin rannalle. - On our way to the Thong Nai Pan Noi beach.

Paikallinen liikenteenohjaaja tuolla edessä. - A local traffic guy there in the front.

Aallot vain suurenivat iltaa kohden. - These are just babies compared to the ones a few hours later.

Ao Thong Nai Pan Noi.
Tätä rannan nimeä on  välillä vaikea muistaa. - It is good brain excercise to try to remember the name of this beach!

Meidän village tällä hetkellä. - This is our village at the moment.

It-mies löytää langattoman netin mistä tahansa! - The IT-guy finds a wifi everywhere!

Minne sinä menisit? - Where would you go?

Muutamien aika nopeasti tehtyjen päätöksien lopputulemana istumme nyt Koh Phanganin koillisrannalla. Viimeisin postaus taitaa olla tehty Bangkokissa vajaa viikko sitten, joten kerrataanpa vähän mitä on tapahtunut.

Viime sunnuntaina lähdimme yöbussilla kohti Krabia. Matka kesti vajaat 11 tuntia ja se meni taas yllättävänkin kivuttomasti, saimme nukuttuakin. Olimme varanneet Krabi townissa sijaitsevasta KU Krabi Guesthousesta kaksi yötä, mutta tulimme aika nopeasti siihen tulokseen, että yksi yö on varmasti ihan tarpeeksi. Krabi town on enemmän sellainen pysähdyspaikka ennen kuin lähtee jollekin Andaman rannikon useista saarista. Itse kaupungissa ei ole juurikaan mitään erityistä nähtävää. Niinpä mekin sitten varasimme matkan Koh Lantan saarelle heti seuraavalle päivälle. KU Krabi Guesthouse on muuten oikein hyvä vaihtoehto jos tarvitsee majoittua Krabi townissa: kuuden euron hintaan saa perussiistin huoneen sekä lämpimän suihkun. Sitä paitsi respassa noin 14 tuntia päivässä työskentelevä tyttö oli todella ystävällinen, avulias ja hän taitaa olla kykeneväisin "multitaskaaja", jonka olemme tavanneet.

Koh Lanta alkoi vaikuttamaan sitä ihanammalta saarelta mitä enemmän me siitä luimme noista meidän opaskirjoistamme. Hiljaisia rantoja palmujen katveessa, valkoista hiekkaa, vähän turisteja ja hyvää ruokaa. Ajattelimme, että tämähän kuullostaa nyt siltä täydelliseltä kohteelta, jolla on kiva viettää tämä viimeinen viikko Thaimaassa. Todellisuus kaikkien puitteiden osalta oli aika pitkälti sama kuin opaskirjoissa annettiin ymmärtääkin, mutta yllätyksenä meille tuli se, että ihmisten ystävällisyys oli tipo tiessään. Tämä iski meitä jotenkin tosi kovasti päin kasvoja, sillä viimeisen viiden viikon aikana kaikki paikalliset ympäri Thaimaata ovat olleet niin uskomattoman ystävällisiä. Minibussin kuski oli töykeä jopa suomalaisessakin mittakaavassa ja meidän majapaikan respan nainen ei tainnut tervehtiä meitä kertaakaan (tässä vaiheessa pakko sanoa, että ollaanpa me totuttu nyt aika hyvälle..). Ja toisena päivänä alkoi vielä satamaan vettäkin. Yhyyy..olipa vastoinkäymisiä kerrakseen. :)

Mutta on kyllä pakko antaa periksi ja myöntää, että se päivä kun tulimme Lantalle oli kuitenkin oikein mukava. Aurinko paistoi ja Kantiang Bayn ranta oli ihana kaikkíne palmuineen ja valkoisine hiekkoineen. Illalla istuimme myöhään yöhön asti resorttimme Why Not baarissa, jossa paikallinen cover bändi soitti hauskoja versioita Doorsilta, Bob Dylanilta, Bob Marleylta, Snow Patrolilta, Red Hot Chilli Peppersiltä, Nirvanalta sun muilta tunnetuilta bändeiltä.

Noh, olimme kuitenkin päättäneet lähteä Lantalta ja seuraavaa kohdetta ei tarvinnut kauan miettiä. Olemme halunneet matkustaa Koh Phanganille heti reissun alusta asti, mutta huonojen sääennusteiden vuoksi se on jäänyt tekemättä. Sateita se on luvannut tänne edelleenkin, mutta ollaanhan me jo viimeiset viisi viikkoa paistateltu auringossa. Varasimme siis Lantalta "suoran" minibussimatkan tänne Phanganille. Matka piti siis tehdä yhdellä ja samalla minibussilla alusta loppuun saakka, mutta kaiken kaikkiaan vaihdoimme minibussia (ja bussia) neljä kertaa ennen kuin pääsimme satamaan. Taisimme siis maksaa vähän kalliimman hinnan ihan samasta matkasta, jonka olisi saanut halvemmallakin...

Saavuimme Phanganille eilen illalla seitsemän aikaan. Satoi vettä ja yksikään takseista ei vaikuttanut innostuneelta kuullessaan minne päin saarta olimme menossa. Tässä vaiheessa pakko sanoa, että kaikki taksikuskit olivat taas totuttuun tapaan todella ystävällisiä ja iloisia. Saimme siirrettyä meidän hotellivaraustamme Baan Panbury Villagessa ja jäimme sitten siihen satamakaupunkiin yöksi. Majapaikkamme Bua Kao Inn oli tosi hyvä ja viereisessä Dog Star-ravintolassa söimme ehkä parasta keltaista currya koskaan!

Tänään ymmärsimme miksi taksit eivät halunneet lähteä ajamaan tänne koillisrannalle eilen illalla.. Tie oli paikoitellen sellainen liejukasa, että on suorastaan ihme ettei me liu'uttu ojaan missään vaiheessa. Autossa piti pitää katossa olevista tangoista kiinni kahdella kädellä ettei pää kolahdellut kattoon joka kerta kun taksi ajoi jonkun montun yli. Mutta maisemat olivat melko upeat ja tämä Thong Nai Pan Noin ranta vaikuttaa aika mahtavalta. Harmi, että satelee vettä. Jospa huomenna olisi jo parempi keli niin saisimme nauttia näistä viimeisistä lomapäivistä auringossa. Satoi tai paistoi, täällä on nyt todella hyvä olla!
_____________________________________________________________

After making a few rapid decisions and changing our minds in the last minute, we are now sitting on the beach on the north-east side of the Island of Koh Phangan. The last time we updated the blog was almost a week ago so lets go back a little bit so I can explain the chain of events that has led us here on the Thong Nai Pan Noi beach.

We left Bangkok last Sunday when we took the night bus to Krabi. It took us almost 11 hours to get there but luckily the bus was comfortable enough so we got some sleep on the way (and there was only one local and loud movie on the way). We had booked two nights from KU Krabi Guesthouse which is in Krabi town, but we soon realized that one night would be enough. There is not that much to see in Krabi town and it is more like a pit stop before going to the beautiful islands on the Andaman coast.

We booked a trip to the island of Koh Lanta already for the next morning and the more we read about Koh Lanta the more it started to seem like the best location for our last week in Thailand; isolated white sand beaches, relaxed atmosphere, good food, sun... The reality was pretty much what we had been expecting but to our surprise quite a few of the local people were, and I can not believe I am saying this, rude! Some of them were so rude that it would have been considered rude in Finland too! For example, the lady at our hotel's reception did not greet us even once and if we asked her a question she might just disappear without letting us know whether she had heard or understood the question or not. Weird. During the last five weeks the Thai people have been so incredibly friendly and not even the language barriers have been a reason not to try to communicate, to offer help, to give advice and to show hospitality.

I have to admit, however, that we did have a great time during the day we arrived in Koh Lanta. The sun was shining and the Kantiang bay beach was incredibly beautiful! We stayed out quite late in our resort's bar which was called the Why Not Bar. There was a cool local cover band and they played songs from the Doors, Bob Dylan, Bob Marley, Snow Patrol, Coldplay, Red Hot Chilli Peppers, Nirvana etc.

The next morning it rained. I do not know if it was more because of the weather or because of the rudeness we came across with, but during our dinner we decided to go to the nearest travel agency and book a trip to Koh Phangan. That is the place we had wanted to travel to in the first place, but had not done so because of the bad weather conditions. We had a good feeling about Koh Phangan so it did not matter too much what the weather would be like over there and besides, we have had sunshine the past five weeks already.

We arrived in Koh Phangan yesterday evening around 7 pm. It was raining but the warm greetings from the taxi drivers convinced us that we had made the right decision about coming here. The taxi drivers were not too keen on taking us to the north-east coast because apparently the road was in a pretty bad shape. It would have cost us a fortune to get here, so we decided to stay in the city of Thong Sala for the night. Bua Kao Inn was a guesthouse recommended by Lonely Planet and it was everything it was said to be: a good room and decent price. We slept like babies last night! We took the taxi to Thong Nai Pan Noi beach this morning and we really need to thank the taxi drivers who would not take us here last night! Parts of the road were indeed in a really bad shape and it is a miracle we stayed on the road the whole way here.

We are now staying in Baan Panbury Village where we have a lovely and a clean little garden bungalow with the ocean just 50 meters away. It is raining now but hopefully the weather will change tomorrow. Although the rain does not even matter too much, it is so good to be here finally.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Hyvää uutta vuotta! - Happy new year!

Perinteinen jokilaiva. - A traditional thai style river boat.

Opas, jolla ei ollut vitsit vähissä.. - Our funny guide.

Kalastusta. - Fishing.


Miespuu...

...ja naispuu.

Scorpion Tailed River Boat Village.

Vuoden 2004 tsunamin jälkeen joen vesiraja nousi näin korkealle myös Chiang Maissa! - The water level of the river Ping after the tsunami in 2004!



Kuka raskii ottaa kyydin tältä sedältä? - Who has the heart to ask for a ride from this gentleman?

The Grand Palace, Bangkok.

On tässä taas jollain ollut näprääminen! - Quite a few hours of handicrafts I suppose.

Jotenkin vähän epätodellista. - Is this real?

Uuden vuoden juhlat. - New Year's party.

Ja tästä kaikki alkoi.- This is only the beginning.

Lahjojen vaihtoa pyhässä valossa. - Exchanging gifts in a holy light.

Juhlaväkeä. - The party people.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Ennen kuin käyn läpi vuodenvaihteen tunnelmia, palaan vielä hetkeksi Chiang Main tapahtumiin.

Viimeisenä päivänä Chiang Maissa kävimme veneretkellä Ping-joella. Matkustimme jokea pitkin perinteisellä veneellä, jonka perä muistuttaa skorpionin häntää. Tästä syystä venettä kutsutaankin scorpion tailed river boatiksi. Meillä oli oppaana tunnustettu historioitsija (ainakin hänen omien sanojensa mukaan), joka kertoi meille matkan aikana Chiang Main, Thaimaan ja veneiden historiasta. Matka Bangkokista Chiang Maihin kyseisillä jokiveneillä kesti entisaikaan noin 5 kuukautta. Tämä on yksi niistä harvoista faktoista, jotka ihan varmasti ymmärsimme oppaan puheista. Hän oli itse asiassa aika hauska mies. Hän lopetti jokaisen historiallisen faktan kertomisen johonkin puujalkavitsiin, jolle hän nauroi itse kaikista eniten. Se alkoi naurattaa lopulta meitäkin vaikka "vitsit" olivat välillä aika kaukaa haettuja.

Venematkan aikana pysähdyimme Scorpion Tailed River Boat Villagessa, jossa meille tarjoiltiin tyypillistä thaimaalaista jälkiruokaa; makeaa riisiä ja mangoa. Tässä majapaikassa on noin seitsemän pientä asuntoa, jotka on tehty joesta saatavasta mudasta. Mökit eristivät kuumuutta todella hyvin! Mutakerrokset olivat loppujen lopuksi kuorrutettu vielä lehmän lannalla, jotta termiitit eivät ala tuhoamaan niitä. Majapaikan piha oli aika iso ja siellä kasvoi vaikka minkälaisia hedelmäpuita. Opas ei meinannut malttaa odottaa sitä, että saa esitellä meille miespuun ja naispuun, joista olikin kuvat tuossa ylempänä. Eipä siitä sen enempää.

Matkustimme takaisin Bangkokiin torstaina. Majoitumme nyt täällä kuuluisalla Khao San Roadilla, joka on ihan tupaten täyteen ammuttu turisteilla. Saimme Agodan kautta suht edullisen huoneen Khao San Palacesta, joka on ihan tässä keskellä parhainta/pahinta menoa. Onneksi Thaimaassa baarit menee kiinni jo yhden aikaan yöllä. :)

Meillä oli eilen todella mukavat uuden vuoden juhlat. Alunperin luulimme, että juhlat ovat tosiaan Mr. Oa:n kotona, mutta ilmeisesti talon omistikin Oan täti. Ja ilmeisesti Oan serkku oli enemmän juhlien järjestäjän roolissa. Illan aikana tarjoiltiin todella paljon hyvää ruokaa ja kaikki oli kotitekoista thaimaalaista sekä vietnamilaista ruokaa. Söimme muun muassa mustekalaa, simpukoita, kalaa, possua, mausteisia grillivartaita, rapuja, jättikatkarapuja sekä hedelmiä. Alkuruoaksi oli jotain vietnamilaista erikoisuutta, jossa tungettiin sellaiseen ohueen taikinaläpyskään lihaa, hedelmiä, chiliä ja kasviksia ja jotka syötiin sellaisina nyytteinä. Jokaiselle ruoalle oli myös oma soosinsa, joista osa oli ihan oikeasti todella tulisia, mutta myös todella maukkaita. Ruokaa oli tarjolla ihan juhlien loppuun saakka.

Juomiskulttuuri herätti meissä enemmänkin ihmettelyä. Toisin kuin Suomessa, missä jokainen tuo bileisiin omat kaljansa, täällä tuodaan viskiä koko porukalle. Viskiä laimennetaan jäillä, mineraalivedellä tai kokiksella ja sitä sitten juodaan koko ilta. Yksi tytöistä sanoi meille, että näin tehdään koska thai-kulttuuri on jakamisen kulttuuri. Sekä ruoat että juomat halutaan jakaa kaikkien kesken sen sijaan, että jokaisella olisi oma annos tai oma pullo. Tämä on itse asiassa aika kiva ajatus. Joni ei muuten voinut uskoa silmiään kun meille tarjottiin myös 50 vuotta vanhaa konjakkia. Jossain vaiheessa tajusimme ettei yksikään viskipullo ollut itse asiassa mitään halpaa tavaraa, vaan ihan laatuviskejä. Tästä vedimme sellaisen johtopäätöksen, että nämä taisivat olla ehkä sellaiset ylemmän keskiluokan bileet. Oli kyllä mahtavaa saada olla mukana!

Uuden vuoden kekkerit päättyivät aika pian puolenyön jälkeen ja me lähdimme siitä taksilla takaisin meidän hotellille. Khao Sanilla meitä odotti melkoinen sirkus ja päätimme vielä vähän kierrellä ja katsella meininkiä ennen kuin menemme nukkumaan. Koko alue oli kuin yksi jättikokoinen baari! Kadulla käveleminen muistutti esteradan suorittamista, sillä kävellessä piti väistellä tuhansia ihmisiä, yrittää päästä keskellä katua Macarenaa tanssivien ihmisten läpi sekä väistellä breakdance-esityksiä ja erilaisia katukonsertteja. Ilmassa tuoksui lämpö, hiki, alkoholi ja aina silloin tällöin myös vanha kunnon oksennuskin. Kaiken kaikkiaan, olihan se näkemisen arvoista!

Muuten, tällaiset asiat on tulleet mieleen tässä viime päivinä.
1. Ollaankohan me menty Suomessa jotenkin vähän liian pitkälle sellaiseen ylisuojelemisen kulttuuriin? Tämä ajatus on noussut ensisijaisesti paikallisen ruokakulttuurin takia, mutta se on monistettavissa myös moniin muihinkin elämänalueisiin. Täällä on esimerkiksi huomattavasti paljon lämpimämpää kuin kotona ja siitä huolimatta tuore liha/kala myydään torilla tai se seisoo auringonpaisteessa jonkin aikaa ennen kuin se paistetaan. En tiedä olisiko yksikään katukeittiö auki Thaimaassa jos se syynättäisiin suomalaisten hygieniamääräysten läpi. Ja ei tämä kansakunta kärsi mistään ruokamyrkytyksistä, emme mekään!
2. Mitä tämä kertoo suomalaisuudesta: Ulkomaalaiset useinmiten haluavat tietää miten sanotaan "minä rakastan sinua" suomeksi. Me yleensä haluamme tietää miten sanotaan "yksi olut kiitos" paikallisella kielellä.

Huomenna meidän matkamme jatkuu kohti Krabia. Edessä on 12 tunnin bussimatka ja toivottavasti perillä meitä odottaa ihana auringonpaiste!
__________________________________________________________________
Happy New Year everybody! Before telling you about our new year's festives I will shortly conclude our trip to Chiang Mai.

We went for a little river boat cruise on our last day in Chiang Mai. The boats were traditional thai style and the back of the boat reminded of a scorpion's tail, and hence the name Scorpion Tailed Boats. Our guide was a known historian (according to his own words) and he was a funny old man. He ended all of his historical facts to a joke to which he himself laughed at the most. He had a pretty strong accent so it was a little bit difficult to understand him but what we did understand is that it used to take 5 months to travel from Bangkok to Chiang Mai by these boats. We made a stop at the Scorpion Tailed River Boat Villade where we were served a traditional thai dessert: sweet sticky rice with mango. Our guide could not wait to be able to show us the man-tree and the woman-tree...he was laughing so hard that he almost had tears in his eyes.

We took the bus to Bangkok on Thursday. We are now staying at Khao San Road and although it is absolutely packed with tourists it is a must-see if you are in Bangkok. We got a room from Khao San Palace which is right in the heart of this area. Luckily the bars in Thailand close around 1am... :)

The new year's party yesterday was great. We met a lot of new people and everybody was really nice to us. It was also great to see a thai-home and be a part of a typical thai party. There was a lot of delicious home made food: squid, scallops, fish, bbq pork and chicken, some vietnamise stuff, crab, king prawns and fruit. The food was served pretty much until the end of the evening. The drinking culture, however, was something new to us. Whereas in Finland people bring their own beer, thai people bring whiskey or other liquers to a party (and they mix it with coke or mineral water). One of the girls explained that this is because thai culture is about sharing. I had never thought of it from this perspective and the more I think about it the more I like it. How come we have never thought about this in Finland?

The party ended quite soon after the countdown for the new year. We took the taxi to Khao San and it was quite a circus that was waiting for us here! There were probably thousands of people on the street, drinking, dancing and singing and the whole area was like a gigantic bar. At some point we needed to get through a group of people who were dancing Macarena in the middle of the street, how random is that! What a night all in all!

Tomorrow we will take the bus to Krabi. Hopefully the sun is waiting for us over there, fingers crossed!