Lämmintä joulua Si Phan Donilta!

Saisipa tämmöisen JKL-Nälkämaa välillekin..

Pääsimme oikein sukkelasti tänne Laosin eteläpäähän, vaikka se meidän matkasuunnitelmamme (20h bussissa) kuullostikin jotenkin aika ankealta. Matkustimme ensin Vientianeen, eli Laosin pääkaupunkiin, josta hyppäsimme maailman siisteinpään makuubussiin. Toisin kuin siinä Vietnamin makuubussissa, tässä versiossa oli ikään kuin ihan oikeita sänkyjä, joissa melkein mahtui pitämään jalat suorina! Mikäpä siinä sitten nukkuessa. Pääkaupungista etelään päin myös tiet olivat huomattavasti paremmassa kunnossa kuin pohjoispuolella, missä asfaltti oli rikki melkein poikkeuksetta aina 100m välein. Ne ensimmäiset neljä tuntia Vientianeen olivatkin aikamoista täryytystä.

Ja vieressä virtaa Mekong.

Laosin eteläpäässä on tosiaan alue, jota kutsutaan Si Phan Doniksi tai 4000 Islandiksi. Mekong-joki on täällä leveimmillään ja täynnä pieniä saaria, joista osassa on majapaikkoja myös meille turistien turheloille. Me majoitumme nyt paikassa nimeltä Don Det, joka on kivan rauhallinen pieni saari alueen eteläpäässä. Tällä saarella oikeastaan vain bungaloweja ja pieniä ravintoloita ja sähköä riittää ehkä noin kymmeneen asti illalla (paitsi ne katkesi juuri kun tätä kirjoitan..). Don Detilta pääsee helposti viereiselle saarelle nimeltä Don Khon, missä on koko Kaakkois-Aasian suurin vesiputous. Don Khonin eteläpäässä on myös mahdollista päästä bongailemaan melkein sukupuuttoon kuolleita Irrawadda-delfiinejä. Vuokraamme varmaan huomenna tai ylihuomenna polkupyörät ja käymme ajamassa kenties molemmat saaret ympäri ja tsekkaamassa ainakin sen isoimman vesiputouksen.

Saarella olevat bungalowit ovat kaikki tällä Main Streetillä.

Valtaosa saaren asukkaista tuntuu olevan alle kouluikäisiä lapsia...

...ja vesipuheveleita.

Paikallisten asumusta.

Täällä Don Detillä on viimeistään saanut huomata, miten hyvään olemme Suomessa päässeet tottumaan. Tämä tulee esille hyvin pienten, mutta meille itsestäänselvien asioiden ansiosta: esimerkiksi netti on turhauttavan hidas, sisätiloissa ei voi olla roskiksia tai muuten tulee ötököitä, sticky ricen seassa on kuolleita muurahaisia, vessapaperia ei voi vetäistä, suihkusta tulee "lämmintä" vettä, bussin keskiosaan voi ihan hyvin laittaa muovituoleja jos oikeita paikkoja ei enää riitä..jne. Paikalliset lapset leikkivät ihan tohkeissaan heidän marmorikuulillaan ja en ole varmaan koskaan nähnyt yhdenkään suomalaislapsen kantavan huolta omasta älypuhelimestaan samalla tavalla he niistä kuulista.Tänne sitä vaan tullaan ja kuvitellaan, että voi tehdä kaiken niin kuin kotona, mutta tätä yrittäessään kyllä turhautuu. Parempi siis olla käyttämättä sitä nettiä, kun sen äärimmäinen hitaus alkaa ottamaan aivoon. Tästä syystä tältä saarelta ei varmaan tule kovinkaan montaa päivitystä. :)

Sabaidee, eli terve vaan teille!

Tänään on tosiaan jouluaatto, mutta ei kyllä oikein tunnu siltä. Yhden ravintolan eteen oli tänään ilmestynyt ruma tekokuusi neonvaloineen (ei ihme, että täällä sähköt pätkii..), mutta muutoin täällä ei ole minkään sortin jouluhössötystä. Aika mukavaa. Voi siis keskittyä rauhassa joulun olennaisinpaan asiaan, eli hyvään ruokaan. :) Nyt tuli sähkötkin takaisin, joten me taidamme lähteä syömään intialaista ruokaa jouluateriaksi ja kokeilemaan josko saadaan tämä päivitys tulille.

Hyvää ja rauhallista joulua teille sinne Suomeen (ja Ruotsiin)! Jos haluatte palan Si Phan Donia jouluunne, niin laittakaa kaikki sähkölaitteenne pois päältä kello 22:00. :)