Terveiset Hanoista!

Täällä sitä nyt ollaan Vietnamin pääkaupungissa. Tässä tämmoinen hauska video, joka kuvaa aika hyvin tätä Hanoin meininkiä >> Hanoi Hustle.

Hanoi eroaa jollain tavalla hyvinkin paljon etelän kuumasta Saigonista. Ensinnäkin täällä on pitänyt kiskaista ihan pitkät housut jalkaan, sillä lämpötila on siinä vajaan parinkymmenen asteen hujakoilla ja tuulee aika kovasti. Toisekseen, täällä ei ole ihan niin paljon mopoja/skoottereita kuin Saigonissa (joskin niitä on minun mielestäni ihan tarpeeksi siitä huolimatta). Kaupunkikuva on huomattavasti vanhempi ja jollain tavalla tunnelmallisempi kuin Saigonissa ja erityisesti täällä vanhassa kaupungissa pääsee aistimaan jotain vanhan Aasian tuntua. Täällä on myös paljon rakennuksia/maamerkkejä kolonialismin ja kommunismin ajoilta. Toveri Leninkin patsastelee palmujen katveessa hänelle omistetulla aukiollaan.

Lenin lomailee Hanoissa.

Meitä ihmetyttää nämä leimat seinissä. Niitä on joka paikassa.

Me majoitumme pienessä hotellissa nimeltä Camellia Hotel 6, joka sijaitsee ihan täällä vanhan kaupungin sydämessä. Hotelli on ihan ihan kiva ja maksaa vain 8€/yö (sis aamiainen), mutta on myös tähänastisista majapaikoistamme kaikista nuhjuisin (mutta ei hyönteisiä tms.) Paikan omistava rouva on äärimmäisen sydämellinen ja mukava ihminen eikä liian tungetteleva noiden kaiken maailman retkien myymisen suhteen. Huomenna vaihdamme kivempaan hotelliin, joka taitaa olla samassa korttelissa.

Vanha kaupunki on omalla tavallaan aivan huikea paikka pienine katuineen ja lukuisine pikku kojuineen, mutta tällaiselle täysin suuntavaistottomalle ihmiselle kuin minä, täällä on aika vaikeaa liikkua. Minä tipun kartalta kahden ensimmäisen käännöksen jälkeen ja olen melkein joka kerta yllättynyt kun saavumme "kotikadulle". Noh, onneksi Joni on hyvä suunnistamaan niin minä voin keskittyä ottamaan valokuvia ja väistelemään mopoja. Täällä on muuten niin ahtaita katuja, että ensin ajattelimme, ettei täällä ehkä aja autoja ollenkaan. Väärin. Täällä ajaa kaiken maailman kulkuvälineet ja ihan joka suuntaan jokaisella pienimmälläkin kujalla. Parhainta on se, että ihmiset ajavat skootterillaan jo muutenkin täyteen tupatuille kujille ja hierovat kauppoja suoraan skootterinsa päältä kadun varsilla kojujaan pitävien myyjien kanssa. Minulla on mielessä huomattavasti helpompi ja nopeampi tapa ostaa ne sukkahousut..

Vanhan kaupungin meininkiä hiljaiseen aikaan päivällä.

Ja keskellä kulkee junarata..

Toinen juttu täällä vanhassa kapungissa on se, että täällä myydään ihan kaikkea. Yksi kadunkulma on täynnä vain sukkahousuja myyviä pikkukauppoja, toisella kadulla myydään mallinukkeja, seuraavalla autonosia, seuraavalla lihaa tai muita ruoka-aineita (suoraan lämpimältä tiskiltä tottakai), sitä seuraavalla silkkiä, koruja, silmälaseja, neonvaloissa vilkkuvia buddhapatsaita, ruuveja, liimoja.. you name it! Olipa yksi katu omistettu pelkille napeille. Paras kaikesta on kuitenkin ne kadut, joilla myydän vain ja ainoastaan kenkiä. Niin paljon kenkiä..ihania kenkiä..oih!

Vanhassa kaupungissa palloilun lisäksi olemme ehtineet käymään "Hanoi Hiltonissa" eli Hoa Lo Prison Museumissa, jossa vangeiksi otetut amerikkalaiset pilotit "majoittuivat" Vietnamin sodan aikana. Vankilaa on hyödynnetty erilaisilla epäinhimillisillä myös ranskalaisten aikaan. Yök. Poikkesimme myös katsomassa miltä näyttää Ho Chi Minhin mausoleumi ja ihan vaikuttavan näköinen pötinkihän se oli sekin. Tänään vierailimme Vietnamin naisille omistussa museossa ja se oli oikein mielenkiintoinen paikka. Siellä kerrottiin erityisesti näistä tämän alueen alkuperäiskansojen naisista ja heidän kotioloista, naimapuuhista, lapsen kasvatuksesta sekä elämästä nykypäivän yhteiskunnassa. Yksi kerros oli omistettu kertomaan vietnamilaisten naisten asemasta ja tehtävistä "tuhoisan amerikkalaissodan aikana" kuten täällä asia ilmaistiin. Mutta käytetäänpä sitten mitä tahansa terminologiaa, ovat vietnamin naiset osallistuneet hyvin merkittävällä tavalla sekä sodankäyntiin että maan jälleenrakennustyöhön amerikkalaissodan aikana ja sen jälkeen.

Vietnamese Women's Museum

Pojat on poikia...

"Hanoi Hilton"

Onneksi tässä kaupungissa on kuitenkin yksi maamerkki myös meille, jotka emme osaa suunnistaa. Nimittäin Hoan Kiem järvi, joka alkaa ihan tästä vanhan kaupungin kulmalta ja se on sen verran iso, ettei sitä voi olla huomaamatta. Hoan Kiemiä on kiva kävellä ympäri, sillä liikenteen mekkala ei kuulu siihen ihan niin kovasti. Järvi näyttää olevan suosittu kohde tuoreille aviopareille (valokuvien takia), kuteville teineille sekä käsiään hauskasti heilutteleville vanhuksille (ilmeisesti se on jumppaamista). 

Hoan Kiemin romantiikkaa.