maanantai 26. joulukuuta 2011

Ja matka jatkuu

Don Detin ydinkeskusta.
Tulimme tämän päivän pyöräreissun jälkeen siihen tulokseen, että huomenna on taas aika jatkaa matkaa. Elämänmeno täällä Don Detilla on sinänsä oikein mukavaa, mutta tämä rauhallisuus ja tekemisen puute alkaa käydä vähän tylsäksi. Tai siis voisihan täällä istua illat pitkät näissä pienissä baareissa (kyllä ne sähköt kestääkin yön yli..buu!) niinkuin hyvin monet muut reissaajat, mutta emme jotenkaan ole olleet kauhean innostuneita moisesta. Olemme myös kuunnelleet pari viimeistä yötä samassa majatalossa olevien brittien railakasta joulun juhlintaa, joten sekään ei nyt kannusta meitä jäämään tänne. Olisi ihan kiva saada nukuttua taas joku yö ilman heräilyä ja korvatulppia.

Huomenna matkustamme siis Kambodzaan ja näin ollen tavoitteemme ehtiä vierailemaan näissä kaikissa kolmessa maassa vajaan kuuden viikon aikana toteutuu. Se on aika kiva. Menemme ensin Siem Riepiin, jossa on se Angkor Watin temppelialue ja olemme siellä mahdollisesti uuden vuoden yli. Ihan hauskaa mennä sinne näin kuuden vuoden jälkeen, sillä uskoisinpa senkin pikkukylän kehittyneen aika paljon sitten viimeisimmän visiittini. Huomenna on taas luvassa vähintään 13h matkustamista (vene, minibussi ja bussi), mutta sehän on ihan jees. Täältä Don Detilta pääsee Siem Riepiin noin 24€/hlö ja sen lisäksi rajalla pitää maksaa 30$ viisumimaksu.

Li Phi Falls.
Tänään vuokrasimme polkupyörät ja polkaisimme näiden kahden saaren, Don Detin ja Don Khonin, ympäri. Nyt on muuten ahteri ja kämmenet aika hellänä! Tie oli välillä aikamoista kivipeltoa joskin hyvin tasaista sellaista. Poikkesimme Don Khonin eteläkärjessä, missä hyvällä tuurilla voisi nähdä niitä delfiinejä (meillä ei ollut hyvä tuuri) ja missä voi katsella joen toisella puolella olevaa Kambodzaa. Paluumatkalla kävimme katsomassa vesiputousta nimeltä Tat Somphamit (paikallisittain Li Phi Falls = Spirit Trap), joka ei ole se Kaakkois-Aasian suurin vesiputous, mutta aika massiivinen oli tämäkin. Paikalliset uskovat, että pahat henget ovat jumahtaneet siihen putoukseen, eli ilmeisesti putouksella ei ole kovinkaan hyvää karmaa. Meidän mielestämme se oli ihan hieno olipa siellä pahoja henkiä tai ei.
Alue oli oikeasti ihan valtava. Kuva ei tee oikeutta.
Mummopyörällä saarien ympäri.
Paistetut sammakot.
Biitsiä Mekongin varrella.
Se hyvä puoli on ollut olla muutama päivä Don Detilla, että täällä on huomattavasti halvempaa kuin esimerkiksi Luang Prabangissa. Olemme maksaneet majoituksesta  4€/yö ja kaiken kaikkiaan pärjänneet noin 10€/pvä/hlö (sis. majoitus & ruokailut & juomat). Tämä on hyvä siitä näkökulmasta, että paikasta toiseen siirtyessä 25€/pvä/hlö matkabudjetti hetkellisesti ylittyy, mutta näissä halvoissa paikoissa majaillessaan muutaman päivän saa kivasti kurottua kokonaisbudjettia kiinni. 

Laos on kaiken kaikkiaan ollut äärimmäisen rento paikka, mutta ei tämä enää ole niin viaton kapitalismin suhteen kuin ehkä oletimme ennen tänne tuloa. Tyrkytystä on vähemmän, mutta kyllä täälläkin rahan päälle ymmärretään. Tulevaisuudessa Laosilla on varmaan haasteena pitää maahan suuntautuva turismi oikeilla raiteilla ja hyvässä maineessa. Täällä nimittäin kaiken tilaamansa voi saada ns. Happy-versiona (vaikka perunamuusin) ja esimerkiksi Suomen reseptilääkkeitä on saatavilla myös pienimpienkin markettien hyllyiltä. Tämä tottakai johtaa erinäköisiin lieveilmiöihin, joista myös paikalliset tuntuvat välillä olevan huolissaan. 

Se on nyt siis kiitos ja kumarrus Laosille. Kohokohtia täällä ovat olleet Luang Prabangin idyllisyys, night market sekä Kuang Si-vesiputous. Myös bussimatka vuoriston yli Vang Viengiin oli aika siisti ja "tuubaaminen" Nam Son-joessa oli kerrassaan unohtumaton elämys. Ja viimeisenä eikä suinkaan vähäisimpänä pisteet kotiin vie Beerlao & Lao Lao-viski. :) 

2 kommenttia:

  1. Heippa siellä! Kiva lukea teidän blogia kun olen itsekin lähdössä kuukauden päissä samoihin maisemiin :) olen lähdössä yksin reissuun, onko teitä vastaan tullut yksin matkustavia naisia ja mitä mieltä olette uskaltaako Laosissa mennä yksin?:)

    Menikö viisumin hankkiminen nopeasti ja vaivattomasti kun menitte Don detiltä bussilla Siem Reappiin? tarvitsitteko muuta kuin passin...ja kenties valokuvan itsestä? Anteeks tää kysymysten tulva, vähän matkakuumetta jo niin olis mukava tietää jo jotain ennakkoon :)
    -Marika

    VastaaPoista
  2. Moi Marika! Kiva kun luet blogia ja hyvä jos tästä on ollut jotain hyötyä myös omien matkasuunnitelmiesi tekemiseen. :)

    Laosissa tuli vastaan aika moniakin yksin matkustavia naisia ja kukaan heistä ei kyllä sanonut kokeneensa mitään ongelmia/turvattomuutta. Laosilaiset miehet ehkä enemmänkin pelkäävät länsimaalaisia naisia, koska me ollaan niin isoja ja erinäköisiä verrattuna paikallisiin naisiin. :) Tietysti kannattaa olla varovainen, jos aikoo paljonkin liikkua pimeillä kujilla yöaikaan, mutta niinhän se on kaikkialla. En siis usko, että yksinmatkustamisesta tarvitsee yhtään huolehtia.

    Don Detilta menimme ensin veneellä siihen mantereen puolella olevaan satamakylään, mistä ne veneet sinne Don Detille lähtivätkin. Saarelta lähti mukaan muutama paikallinen "matkatoimistotyöntekijä", jotka itse asiassa antoivat meille viisumihakemukset ym. paperit täytettäväksi ennen rajalle menoa (satamassa odoteltiin bussia reilu tunti). Me myös annoimme tässä vaiheessa sen 30 dollaria sitä viisumia varten, joten siellä rajalla me vain sitten kävelimme rinkkojen kanssa sen 100m Kambodzan puolelle ja ne matkatoimiston pojat veivät kaikkien passit, viisumihakemukset (joihin tarvii passikuvan)& rahat niille rajaviranomaisille. Tämä oli sinänsä aika kiva, kun me saimme odotella ja istuskella varjossa.

    Viisumin voi hankkia myös itse siinä rajalla, jolloin voi parhaimmillaan säästää 1-2 dollaria tai pahimmillaan maksaa viisumin sekä sen päivän extramaksun, joka käytännössä menee suoraan virkailijan omaan taskuun. Viisumi itsessään maksaa vissiin jonkun 23 dollaria, mutta kaikista siihen tarvittavista leimoista joutuu maksamaan aina 1-2 dollaria lisää. Näin ollen hinta on joka tapauksessa sen 28-29 dollaria ja siinä luukulla pitää käydä itse seisoskelemassa. Me siis käytännössä maksoimme dollarin ylimääräistä niille matkatoimiston pojille, jotka sitten hoitivat rajamuodollisuudet meidän puolesta.

    Toivottavasti sulla ei ole enää pitkä aika odotella reissuasi. Täällä sinua odottaa ihanan lämmin aurinko ja uskomattoman ystävälliset ihmiset!! :)

    VastaaPoista