Unettomia öitä ja aurinkoisia päiviä

Ensimmäinen reissuviikko on mennyt kyllä hujahtamalla. Osasyynä on varmaan tuo armoton jetlag, joka on  nyt ensimmäisen kerran pääsyt iskemään meihinkin oikein kunnolla. Seurauksena siitä on ollut se, että ei ole oikein nukuttanut. Ei ole nukuttanut illalla, mutta ei oikein päivälläkään. Outoa. Onneksi viime yönä nukuimme jo 7h putkeen, eli jospa se rytmi alkaa pikku hiljaa kääntymään.

Auringonnousua katsomassa

Tänä aamuna heräsimme jo 6:30 ja päätimme lähteä rannalle katsomaan auringonnousua. Rantakadulla oli siihen aikaan jo täysi tohina päällä. Viikonlopun viettoon tulleet kaupunkilaiset istuivat pienien ruokakojujen ympärille nostettujen pöytien ääressä siemailemassa aamuteetä ja syömässä aamiaista. Suosituin aamiainen näyttäisi olevan niin sanottu Chinese bread, joka minun mielestäni muistuttaa maultaan ja koostumukseltaan ihan sokeroimatonta munkkia.

Päivä on alkamassa.

Me tosiaan ajattelimme, että aamulla saisi käpsytellä rantaa pitkin ihan rauhassa, mutta toisin kävi. Sanoisin kuitenkin, että aikainen aamu on täällä melkeinpä parasta aikaa.Silloin ei nimittäin ole niin kauhean kuuma. Aurinko on täällä tosi petollinen. Vietimme itsenäisyyspäivän rannalla ja meressä uiskentelua lukuunottamatta istuskelimme aurinkovarjojen alla melkeinpä koko ajan. Väriä tarttui siitä huolimatta ja huonosti rasvatuista kohdista iho jopa hieman punoitti. Ja meilläkin aurinkorasva on kertoimella 30.

On se rankkaa...

Paikallisia tuttavuuksia

Olemme onnistuneet saamaan täällä myös muutaman paikallisen tuttavan. Keittäjätäti pitää ruokakojuaan tuossa meidän hotellin vieressä. Olemme hakeneet häneltä lounasta melkein joka päivä viime viikolla. Yksi annos maksaa noin 30 bahtia, eli alle euron. Meillä on keittäjätädin kanssa aika iso kielimuuri, mutta hän on kuitenkin jo oppinut, että annoksia tarvitaan aina kahdelle.  Välipalaa olemme ostaneet mustekalamieheltä, joka nimensä mukaan myy tikuissa grillattavaa mustekalaa (ei mitään renkaita, vaan seivästettyjä pieniä mustekaloja). Mustekalamies puhuu vielä vähemmän englantia kuin keittäjätäti, joka osaa kuitenkin sanoa hinnat englanniksi. Mustekalamiehen ansiosta tapasin sitten myös kahvilatädin, joka tuli auttamaan mustekalojen hintojen kanssa. Kahvilatäti on muuten isoin thaimaalainen nainen, jonka olen koskaan nähnyt. Iloiset hei-huudahdukset saamme myös yhdestä kauneussalongista, jossa kävin hierojalla torstaina. Hieronta maksaa täällä 4-5€/h. Ei paha.

Työpaikkaruokalamme. Päivän erikoiset näkyy taululla.

Hintojen selvittäminen on täällä kyllä ikuinen mysteeri. Ostin eilen hedelmäsmoothien yhdestä katukojusta ja hintaa kysyessäni  myyjä hoki "fibti baat, fibti baat", jonka perusteella tulkisin juomani maksavan viisikymmentä batia. Sitten myyjä otti 20-bahtin setelin ja näytti sen avulla, että hinta on siis 20 bahtia. Torstaina kysyimme paljonko rantatuolit maksavat ja sama myyjä sanoi välillä "fibty" ja välillä "sibty". Lopulta tuolit maksoivat meille 60 bahtia (n. 1,5€), eli taisimme saada hintaan pienen länkkärikorotuksen.

Viikonlopuksi on luvassa hieman sadetta, joten nyt taitaa olla korkea aika lähteä nauttimaan auringosta ennen kuin keli muuttuu. Ei muuta kuin hyvää viikonloppua vain kaikille!